Rakkauden Aika

Mistä olen tullut? Miksi elän juuri nyt? Miksi synnyin juuri tähän perheeseen? Miksi juuri Suomeen? Tässä kysymyksiä, joita olen pohtinut aiemmin elämässäni vähemmän, mitä lähempänä 50 ikävuotta on, sitä enemmän nämä asiat ovat kiinnostaneet. Kerron sinulle nyt mitä olen saanut vastaukseksi useista kirjoista, joissa käsitellään metafysiikkaa, kerrotaan tutkimuksista joissa on ihmisiä haastateltu hypnoosissa tai mitä asioista on meille kanavoitu.

Tiedän, että kirjoitan asioista, joista on paljon mielipiteitä ja näkemyksiä ja haluankin korostaa, että en tiedä totuutta – tiedän vain oman totuuteni ja sen sinulle nyt avaan.

Uskon että sielumme elää satoja elämiä sekä maan päällä että muilla planeetoilla, monissa eri muodoissa. Uskon, että olen itsekin elänyt tällä planeetalla useita elämiä ennen tätä. Olen käynyt menneiden elämien tulkinnoissa ja kuullut asioita, jotka ovat selittäneet toimintaani tässä elämässä, mutta se on ihan oma tarinansa.

Me kaikki olemme lähtöisin samasta valosta, lähteestä, yhteydestä, luojasta, taivaasta – millä nimellä kukakin haluaa sitä kutsua. Itselleni se on universumi. Ennen sielun laskeutumista universumista ihmiskehoon, se suunnittelee oman elämänsä maan päällä. Tätä suunnitelmaa kutsutaan sielun suunnitelmaksi. Se sisältää elämän suurimmat ilot ja surut, muutoskohdat, sekä tärkeimmät oppiläksyt, jotka sielun pitää elämän aikana suorittaa noustakseen seuraavalle tasolle. Sielun suunnitelmassa on myös kuolinpäivämme. Ennen maan päälle tuloa tämä sielun suunnitelma allekirjoitetaan. Sielu sitoutuu oppiläksyihin, sekä ihmis elämänsä eri tapahtumiin.

Syntyessämme ihmiskehoon, emme tietenkään muista sielun suunnitelmaamme, vaikka aina seitsemään ikävuoteen asti meillä on vielä vahva yhteys henkimaailmaan. Tämän jälkeen verho tihenee ja iän myötä ”elämän realiteetit” ottavat vallan ajattelustamme ja aisteistamme.

Sielu valitsee vanhempansa sen perusteella mitä oppiläksyjä sielun suunnitelma pitää sisällään, sekä omia, että vanhempien. Jotkut sielut tulevat maan päälle vain hetkeksi ja kuolevat nuorena. Tämä on kirjoitettu sekä lapsen että vanhempien sielun suunnitelmaan. Nuoren kuolema opettaa sieluille jonkin asian, jota se on tullut maan päälle opettelemaan. Se voi olla irti päästäminen, anteeksiantaminen, rakkauden vastaanottaminen, katkeruudesta selviäminen, tai joku muu kuoleman käsittelemiseen liittyvä asia.

Olen miettinyt omaa sielun suunnitelmaani paljon. Mitä asioita minun on pitänyt opetella eri elämänvaiheideni kautta. Kaikki läheisteni kuolemat, työnarkomania ja uupumiset, päätös elää lapsettomana, vaikeus päästää ketään lähelle…ja toisaalta mahtavat mahdollisuudet työmarkkinoilla, ihanat ystävät ja läheiset. Paljon iloa – ja tuskaa.

Vaikeuksia kohdatessa sitä helposti takertuu ajatukseen ”miksi tämä tapahtuu minulle (to me)?”. Uhriutuminen on helppoa kun sydäntä viiltä suunnaton kipu, aivan kuin joku yrittäisi repiä sydäntä rinnasta irti. Vasta myöhemmin pystyy katsomaan tapahtumia kauempaa ja silloin usein ymmärtää, että asiat tapahtuvat ”minua varten (for me)”. Jokainen siinä hetkessä kamalalta tuntunut tilanne pitää sisällään viisauden, opin, joka on mahdollisesti ollut osa sielun suunnitelmaani. Rakkaan ihmisen menettäminen opettaa elämään hetkessä, arvostamaan kaikkia läheisiä jotka ovat vielä täällä. Uupumus opettaa armollisuutta, avun pyytämisen tärkeyttä, kiitollisuutta terveydestä ja paljon, paljon muita asioita. Vaikka polku oppimiseen on kivulias, ymmärrys ja sieluun laskeutuva tietoinen rauha on sen arvoista.

Sielun oppiläksyistä hyvänä esimerkkinä omalla kohdallani toimii ihmissuhteet. Kun ensimmäinen pitkä parisuhteeni päättyi kahdeksan vuoden jälkeen omasta aloitteestani, luovutin rakkauden suhteen. Seuraavat vuoden sisälsivät huonoja ihmissuhteita, vedin puoleeni ihmisiä, jotka kohtelivat minua kaikin tavoin epäkunnioittavasti, siihen pisteeseen, että erään riidan jälkeen itkin paniikkikohtauksen vallassa suihkun nurkkauksessa peläten henkeni puolesta. Oppiläksyni oli uskoa rakkauteen. Oikeaan, turvalliseen ja lempeään rakkauteen. Muistan selkeästi hetken jolloin olin jälleen ajautumassa huonoon suhteeseen, kuinka jokin sisälläni liikahti kuin kysyen ”etkö vieläkään ole oppinut? Ansaitset parempaa.” Tuossa hetkessä oivalsin, että todellakin, minä ansaitsen parempaa, ansaitsen oikean rakkauden, ja jätin lähtemättä samalle polulle uudelleen.

Kun päätin asettaa oman hyvinvointini etusijalle, polulleni tuotiin sielunkumppanini, jolle kerroin jo hyvin suhteemme alkuvaiheessa, että tämä ei ole ensimmäinen elämä jonka vietämme yhdessä. Hän tuntui heti tutulta, turvalliselta, omalta ihmiseltä. Piti kuitenkin kulkea pitkä matka päästäkseni tähän, mutta kaikki kipu ja tuska oli sen arvoista, että tänä päivänä koen joka päivä rakkautta, läheisyyttä, lempeyttä ja iloa parisuhteessani. Kiitos universumille tästä opetuksesta.

Uskon, että sattumia ei ole. Synkroniteetteja sen sijaan vilisee arjessa jatkuvasti. Joskus kun mietin jotain tiettyä ”sattumusta” elämässäni, ymmärrän, mitä kaikkea piti tapahtua että asiat menivät niin kuin menivät – universumi järjesteli asiat tapahtumaan juuri oikeaan aikaan.

Elämä on jatkuvaa oppimista, tärkein oppi meille kaikille on oppia rakastamaan ja vastaanottamaan rakkautta. Sekä olla kiitollinen siitä mitä on. Kun näkee ympärillään asioita joista on kiitollinen, alkaa saamaan ympärilleen lisää asioita joista voit olla kiitollinen. Sama toimii toisinpäin. Jos näet ympärilläsi puutosta ja negatiivisuutta – vedät puoleesi lisää samaa energiaa. Ihmisellä on vapaa tahto – näin ollen saamme itse päättää ajatuksemme. Kannattaa olla tarkkana! Koska ”thoughts become things” – ajatuksista tulee asioita.

 Love wins, always.