Rakkauden Aika

“Auttakaa! Jos joku mua kuulee, auttakaa! Mä olen niin yksin että mua sattuu, en saa happea ja rintaan koskee! Pyydän, auttakaa!” Näin huusin mielessäni joitain vuosia sitten. Kun palaan muistoissa siihen hetkeen, polttaviin kyyneliin poskilla, kirvelyyn silmissä, siihen että haukoin henkeäni pienen yksiöni pimeässä makuuhuoneessa. Olin vailla toivoa, tunsin ettei kukaan rakasta, tai edes pidä minusta, olin menettänyt kaiken.

Tuosta epätoivoisesta avunpyynnöstä ei kulunut kuin alle tunti ja puhelimeni piippasi viestin merkiksi. Ystävä, jota en ollut nähnyt vuosiin, kirjoitti “Moi pitkästä aikaa! Mitä sulle kuuluu? Mentäskö lenkille joku päivä?” – Nämä sanat pelastivat minut. Kerroin tämän myös ystävälleni seuraavana päivänä kun kävimme kävelyllä. Kerroin missä tilanteessa viesti oli tullut, ja hänen vastauksensa oli “Onpa kamala kuulla…jotenkin tuli vaan tunne, että pitäisi suhun ottaa yhteyttä – se tunne oli oikeassa!” Kävelimme pari tuntia ja vaihdoimme kuulumiset. Erotessamme halasimme pitkään. Tämän tapahtumasarjan myötä minulle kävi päivänselväksi, että se mitä minulle oli kerrottu valon auttajista, suojelusenkelistä, meitä suuremmista rakkauden voimista – on totta. Jo tätä ennen olin lopettanut uskomasta sattumiin. Elämän synkroniteetit lähinnä hymyilyttävät nykyään. Yllätyksen “olipa sattuma!” sijaan kiitän asioiden järjestelystä juuri kuten niiden kuuluukin mennä.

Näin vuoden pimeimpänä aikana yksinäisyys hiipii yhä helpommin ihon alle. Some tykittää miten kaikilla muilla on perhe ja ystävät joiden kanssa tehdään iloisia asioita, vietetään arvokasta aikaa yhdessä. Tällöin oma yksinäisyys korostuu. Itse elin myös yksinäisyydessä kauan ennen kuin ymmärsin etten ole ikinä yksin. Mulla on aina ympärilläni suojelusenkeli, se on vierelläni ensimmäisestä henkäyksestä viimeiseen. Ottaa minut siipiensä suojaan ja suojelee pahalta maailmalta. Lisäksi apunani on armeija valon auttajia. Enkeleitä, henkioppaita, ylösnousseita mestareita ja muuta valon kansaa. He eivät tuomitse tai arvostele – ainoastaan rakastavat meistä jokaista, koko ajan. Tieto tästä tuo turvaa, rauhallisuutta, lempeyttä itseä kohtaan. Vaikka eläisin läpi hetkiä jolloin elämässäni ei ole montaa ihmistä, en ole ikinä yksin.

Tärkein asia muistaa näiden oppaiden ja auttajien kanssa on tämä. Ihmisellä on itsemääräämisoikeus ja oma tahto. Kukaan näistä auttajista ei voi ottaa roolia elämässäsi ilman että pyydät apua. Riittää, että teet sen hiljaa mielessäsi. Tai voit tehdä sen myös kuten itse tein kerran, mäen päältä huutamalla. Toki, ensin varmistin moneen kertaan ettei lähellä ollut muita. Huutoni kun ei ollut ihmisille tarkoitettu. Tämän episodin jälkeen nauroin hiljaa mielessäni ajatukselle että joku olisi minut nähnyt mäen päällä huutamassa, mitäköhän he olisivat ajatelleet…. Noh, voit varmaan kuvitella.

Avun pyytäminen muotoutuu mielessä helposti rukoukseksi. Itse erosin kirkosta 2000-luvun alusta. En ollut oikein tuntenut oloani kotoisaksi kirkon opetusten kanssa aikaisemminkaan, ja YLE TVn “Homoilta” oli viimeinen pisara. En halunnut olla osa yhteisöä jossa ajatellaan kuten tuossa surullisen kuuluisassa keskustelussa tuli julki. Se, että irtisanouduin kirkosta, avasi mulle oven tutkia omaa uskoani. Olen aina uskonut hyvään, johonkin suurempaan joka ohjaa ja pitää meistä huolen. Tähän tahoon voin luottaa, sitä voin kiittää ja pyytää apua kun sitä tarvitsen. Vuosien varrella olen huomannut kirkon sanoman ja omien ajatusteni välillä yhtäläisyyksiä, mustavalkoisuus on saanut harmaan sävyjä.

Rukoukseni lähtee universumille, rakkauden lähteelle. Ilokseni olen huomannut, että usein rukouksiin vastataan. Yhdessä kohtaa matkaani pidin jopa kirjaa miten usein sain vastauksen rukouksiini, prosentti oli melko korkea. Ei ole liian pientä tai liian suurta asiaa mitä voit rukoilla. Meidät on luotu tähän maailmaan elämään ilossa, rakkaudessa, valossa ja yltäkylläisyydessä – sullekin kuuluu kaikki tämä. Yksi lausahdus raamatusta on mullakin usein käytössä: “Kun pyydät, sinulle annetaan.” Se on todeksi havaittu.

Mutta asiaan palatakseni, sä et ole koskaan yksin. Pyydä apua niin sua autetaan, ja kun näin tapahtuu, muista kiittää. Sillä mitä enemmän tunnet kiitollisuutta, sitä enemmän sulle tuodaan asioita joista voit olla kiitollinen. Jätän sut oman aamurukoukseni pariin. Opettelin tämän joskus Nina-Matildan Voima kalenterikirjasta (2014), ja se kulkee matkassani joka päivä. Toivon sulle rakkautta, valoa ja lempeyttä tähän joulun odotukseen.

Love wins, always.

Anna minun päivääni pyhä järjestys.

Anna ajatuksilleni pyhä järjestys, jotta ne voimistaisivat ja kohottaisivat energiaani, selkeyttäisivät päivääni ja antaisivat minun levätä, kun on levon aika.

Anna minun päivääni pyhä järjestys.

Anna askeleilleni pyhä järjestys, jotta kulkisin oikeaan suuntaan oikeaan aikaan, jotta osaisin viedä itseni minulle sopiviin paikkoihin ja tilanteisiin.

Anna minun päivääni pyhä järjestys.

Anna käsilleni pyhä järjestys, jotta käteni tarttuisivat oikeisiin askareisiin oikeaan aikaan, jotta käteni loisivat kauneutta, rauhaa ja rakkautta.

Anna minun päivääni pyhä järjestys.

Anna sanoilleni pyhä järjestys, jotta puhuisin rakkauden sanoin ja rakkaudellisella ajoituksella.

Anna minun päivääni pyhä järjestys.

Anna katseelleni pyhä järjestys, jotta näkisin oikeat asiat oikeaan aikaan, jotta huomioni kiinnittyisi minua ympäröiviin viesteihin, tosiolevan olennaiseen osaan kunakin hetkenä.

Anna minun päivääni pyhä järjestys.

Anna korvilleni pyhä järjestys, jotta kuulisin juuri ne asiat, joita minun tulee kuulla.