Rakkauden Aika

Meillä ihmisillä on jotenkin tapana väheksyä omaa voimaamme. Tiedämme osaavamme asioita, mutta ”ei tehrä tästä ny numeroo” on se mentaliteetti jolla varsinkin me suomalaiset tunnumme elävän arkeamme.

Haluan sinun nyt tietävän, että sinä todellakin merkitset ja olet tärkeä. Ja vaikka saatat ajatella, että vain lähipiirisi kokee kanssasi asioita, totuus on toinen. Joka kerta kun astut ulos ovesta ja kohtaa muita ihmisiä – vaikutat omalla olemisellasi myös vieraiden ihmisten elämään. Et varmasti kaikkien, mutta väitän, että kohtaat joka päivä vieraita ihmisiä joita kosketat – sinä päätät miten.

Itse olen ollut tämä vieras ihminen. Olen päältäpäin näyttänyt ihan normaalilta ihmiseltä kulkiessani muiden joukossa, ja samaan aikaan päässäni on pyörinyt kamalia ajatuksia. Itsesyytöksiä, oman arvon tuntoa runnovia, ilkeitä ajatuksia itseäni kohtaan. Koin, että en ole minkään arvoinen, ja että maailma olisi parempi paikka ilman minua. Kun sitten jostain keräsin voimani ja lähdin ulos pienestä yksiöstäni muiden pariin – etsin vahvistusta näille omille ajatuksilleni. Odotin, että ihmiset heijastavat minulle takaisin katalia ajatuksia itsestäni. En halua ajatella mitä olisi tapahtunut jos joku olisi validoinut ajatukseni, vahvistanut etten ole minkään arvoinen, ja että parempi olisi, jos mua ei olisi.

Näin ei kuitenkaan käynyt. Joka ikinen kerta kun lähdin ulos ihmisten ilmoille, kohtasin ihmisiä jotka hymyilivät, katsoivat silmiin, nyökkäsivät kadulla vastaan tullessaan (varsinkin naapuruston vanhuksilla on tämä tapa, musta se on hieno tapa!). Minut nähtiin, minulle hymyiltiin, saatettiin jopa sanoa jokin kaunis sananen.

Veikkaan, että nämä ihmiset jotka minut kohtasivat – katsoivat silmiin ja kohtasivat aidosti, eivät todellakaan tienneet mitä päässäni liikkui. Heille olin vain vieras ihminen johon he törmäsivät kadulla, kaupassa tai vaikka puistossa. Yksi monen joukossa. He eivät varmasti tienneet myöskään sitä, että heidän inhimillisyytensä, lempeytensä vierasta kohtaan on osasyynä sille että ylipäätään istun tässä kirjoittamassa tätä tekstiä.

Uskon enkeleihin, ja myös siihen, että kun mielemme on mustimmillaan, meille lähetetään enkeleitä ihmisten muodossa auttamaan, tukemaan ja rohkaisemaan. Universumi haluaa että voimme hyvin, että nautimme täällä maapallolla elämästämme. Siksi he myös auttavat meitä aina kun pyydämme. Ja myös silloin kun itsellä ei ole voimia pyytää apua. Rajaton rakkaus on aina ympärillämme – se pitää vain huomata. En tietoisesti huomannut tuona aikana saamaani apua. Olen vasta jälkikäteen pohtinut, miten pääsin ylös kuopastani, ja nämä tuntemattomat ihmiset olivat yksi iso syy pelastukseeni. Totta kai ystävät, perhe, psykologi ja masennuslääkkeet auttoivat myös, mutta uskon myös tähän universumin hiljaiseen apuun.

SINÄ merkitset, sinun eleesi ja sanasi vieraalle ihmiselle merkitsevät. Meidän kaikista tärkein tarpeemme selviytyäksemme on kuulua johonkin, olla osa jotakin ihmisryhmää. Kun meidät nähdään ja olemassa olomme tunnustetaan – pohja kaikelle muulle on luotu.

Tämä blogipostaus on ylistys inhimillisyydelle ja hyvyydelle. Ylistys sinulle, joka huomioit ihmiset ympärilläsi. Et koskaan tiedä kenet päiväsi aikana pelastat yhdellä kauniilla eleellä. Kiitos kun olet. Jos muuten olet lukenut näitä postauksiani enemmänkin, olet varmasti huomannut miten muistutan aina ”olet rakas ja tärkeä – tänäänkin”. Tällä tarkoitan juuri tämän postauksen pointtia. Olet rakas ja tärkeä koska pelastit minut – ja samalla pelastit itsesi (koska karman laki).

Toivon sulle lempeyttä alkavaan viikkoon, ollaan ihmisiä toisillemme.

Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään  yhdessä miten voisin juuri sinun tilanteessasi olla avuksi.

Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.