Kertomus enkelin kohtaamisesta ja siitä seuranneesta väittelystä
Tämä tapahtuma, josta tulen nyt kertomaan on asia josta en kovin monelle ole uskaltanut aikaisemmin kertoa. Olen pelännyt leimaamista, pilkkaa, hylätyksi tulemista. Siksi olen vaiennut.
Viime kuukaudet ovat olleet mulle suurta transformaation aikaa ja koen, että nyt on aika tulla näkyväksi, otettava pelolta voima pois, luotettava omaan valoon. Olen opiskellut Reikiä ja kanavoimista, opetellut, kaivanut tietoa ja tietenkin harjoitellut paljon. Meillä kaikilla on kyky parantaa, mulla on myös halu kehittää sitä kykyä ja tuoda se sinun käyttöösi. Niinpä nyt päätin kertoa ensimmäisestä enkelikohtaamisestani joka tapahtui Reiki-hoidon yhteydessä.
En ollut vielä kovin kauaa tehnyt hoitoja (heti kun alan kirjoittaa tätä tarinaa, sydämeni tahti kiihtyy), ja saamani tuntemukset hoitajana olivat olleet melko mietoja. Saatoin nähdä värejä ja tuntea asiakkaan kehossa kohtia jotka kaipasivat hoitoa, mutta ei mitään ”isoa”. En osannut ollenkaan arvata että tämän seuraavan asiakkaan kohdalla kaikki muuttuisi.
Elettiin vuoden vaihteen aikaa silloinkin, asiakas saapui kuten oli sovittu ja hoito aloitettiin. Olin hoitanut häntä jo tovin aikaa, oltiin hoidon loppupuolella, kun hoitopöydän toiseen päähän ilmestyi valo. Pidän yleensä silmät kiinni hoitaessani, mutta valo oli niin kirkas, että aistin sen helposti suljettujen silmien takaa. Ihmettelin, mistä oli kyse ja ennen kuin ehdin kysyä, sain vastaukseni – enkeli on läsnä. Jatkoin hoitoa, ja mut valtasi syvä rauha, syvä rakkauden tunne.
Hetken kuluttua valo alkoi puhua ajatuksissani.
”Sun täytyy kertoa hänelle, että hän ei ole yksin” -valo sanoi.
Pelästyin ääntä ja vastasin mielessäni ”miten niin? Miten mä nyt tuollaisen asian kerron? Eihän se liity mihinkään”.
Valon ääni oli vakaa ”Sun täytyy kertoa hänelle, että hän ei ole yksin.”
Jatkoin vääntämistä: ”Mutta sehän luulee että mä olen ihan HULLU kun tuollaisia puhelen”. Valoa ei kiinnostanut vastaväitteeni: ”Kerro nyt vaan. Luota.”
Lopulta luovutin ja päätin keskustelun ”no okei, mä kerron.”
Valo hoitopöydän päästä hävisi, ja jatkoin hoidon loppuun.
Mietin loppuhoidon ajan miten asian nostaisin esiin. Kun sitten lopettelin ja tuli aika hoidon loppukeskustelun, annoin asiakkaalle lasin vettä kuten teen aina, ja annoin hänen rauhassa heräillä. Samalla pohdin pääni puhki miten selitän, että sain enkeliltä viestin välitettäväksi. Kerroin ensi kaikki muut hoidon aikana esiin nousseet asiat. Lopuksi keräsin kaiken rohkeuteni ja kerroin viestin jonka olin luvannut toimittaa. Asiakas kuunteli rauhallisesti, ja kun olin saanut viestin kerrottua, hän puhkesi kyyneliin. Hänellä oli elämässään käynnissä isoa myllerrystä, ja hän kertoi kuulleensa saman viestin lääkäriltään juuri pari päivää aikaisemmin ja silti tänä aamuna itkenyt yksinäisyyttään. Hänen tuskansa oli kuultu, ja SIKSI mulle tuotiin tuo viesti välitettäväksi. Jotta hän saisi siitä uskoa ja vahvistusta ettei ole yksin, että kaikki järjestyy. Taisimme itkeä lopulta molemmat.
Tuo tapahtuma loi minuun valtavan uskon ja luottamuksen siihen, että asiat tapahtuvat juuri niin kuin niiden kuuluu tapahtua. Emme aina tiedä miksi meille tulee tarve sanoa tai tehdä jotain hyvää, mutta kun niin teemme, autamme muita. Aina. Meille annetaan viestejä välitettäväksi ja olen kuullut useita vastaavia tarinoita joissa nämä pienet viestit ovat jopa pelastaneet henkiä. Me olemme valon viestintuojia, ihan jokainen meistä, kun vaan avataan sydämemme ja kuunnellaan.
Huh, taas valuu kyyneleet kun ajattelen tuota tilannetta. Olen niin kiitollinen, että sain sen kokea, ja että sain auttaa. Koska after all, siksihän mut on tänne luotu – auttamaan.
Love wins, always.
Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika
Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä voisinko auttaa sinua jotenkin.
Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

Leave a comment