Rakkauden Aika

Mitä tarkoittaa elää rakkaudesta käsin? Mitä on henkinen kasvu käytännössä? Miten elämä muuttuu kun alat ymmärtämään, että ajatuksista tulee asioita? Tavallista arkea henkisen kasvun oivalluksineen ja kompurointeineen avattuna blogin muodossa.

Viimeaikaiset ajatukset

Päiväkirjailija

Mitä kertoisin itsestäni? Viralliselta koulutukseltani olen YTM, teen päivätyöni liikunnan hallinnoinnin parissa. Intohimojani ovat inhimillisyys, toisen auttaminen, uuden oppiminen. Olen myös Life Coach, NLP practitioner, Reiki-hoitaja….kuten huomaat, kaikki opinnot tähtäävät toisen auttamiseen, sen takia kirjoitan myös tätä päiväkirjaani. Jotta sinä saisit oivalluksia omaan elämääsi – kerrothan, jos näin käy! Sinä pystyt, sinä riität, ja olet rakas – tänäänkin.

  • Mikä on hyvä ikä?

    Muistan, miten 20-vuotiaana ajattelin neljäkymppisiä vanhoina, ja viisikymppisiä ihan ikäloppuina. Puhumattakaan eläkeikäisistä – elämä ohi. Nyt kun itsellä alkaa 50 lähestyä, olen useaan otteeseen herännyt siihen todellisuuteen, että tässä sitä ollaan, ”vanhana”.

    Huomaan nykyään oman ikäni varsinkin kun menen tilanteisiin joissa nuorempana olin kuin kala vedessä, mutta jotka nyt tuntuvat kovin kaukaisilta. Itse asiassa sain idean tämän blogin aiheeseen eräästä tällaisesta hetkestä aikaisemmin tällä viikolla. Olimme menossa puolison kanssa ulos syömään, ja aikaa oli sen verran pöytävaraukseen, että päätimme poiketa matkalla tutussa pubissa. Samana iltana oli läheisessä jäähallissa SM-liigan peli, joten se osa kaupungin ravintoloista alkoi olla jo täynnä sinikeltaisia faneja syömässä ja juomassa ennen hallille menoa.

    Nuorempana kävin paljon eri lajien pelejä katsomassa, ja usein kaveriporukalla kokoonnuttiin johonkin pubiin kuulumisia vaihtamaan ennen peliin siirtymistä. Nytkin useissa pöydissä oli iloisia kaveriporukoita jutustelemassa. Siinä istuskellessa, katselin ja aistin ympäristöäni, kuuntelin sivukorvalla juttuja läheisistä pöydistä. Yhdessä pöydässä oli parikymppisiä nuoria miehiä, keskustelu pyöri opiskeluissa, viikonlopun riennoissa ja tulevassa pelissä – energia oli kevyttä, innostunutta, odottavaa. Toisessa pöydässä oli jo selkeästi perheen perustaneita kolmekymppisiä miehiä. Keskustelu liikkui töissä, talon rakentamisen ja remppaamisen haasteissa ja osakkeissa. Energia oli selvästi raskaampaa, mutta jotenkin helpottunutta – ystävän kanssa jutustelulla oli selvästi vapauttava merkitys, vertaistuen tärkeys huokui näistä rauhallisista miehistä.

    Ja sitten oli se viisikymppinen pariskunta joka istui hiljaa, katseli ympärilleen hitaasti juomiaan siemaillen. Mies katseli välillä puhelintaan, nainen nojaili käteensä ja tuijotti ikkunasta ulos. Välillä he vaihtoivat muutaman sanan rikkoen hiljaisuuden. Hiljaisuuden, joka ei ollut painostava, vaan josta näkyi vuosikymmenten yhteinen elämä. Hiljaisuus, joka henki viestiä ”olen tässä vierelläsi”.

    Katselin tuota pariskuntaa kauan ja huokaisin. He ovat keski-ikäisiä, nuo kaikki aikaisemmat elämänvaiheet läpikäyneitä. Nuorena on kiire rakentaa elämä josta unelmoi, kun samalla ulkopuolelta asetetaan jos jonkin näköisiä paineita, pitäisi olla sitä, tätä ja tuota. Muistan omastakin nuoruudesta miten paljon piti saavuttaa ansaitakseen paikkansa, ollakseen tarpeeksi. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että suurin osa odotuksistani tuli omista uskomuksista, vanhempieni, opettajieni ja muun ympäristöni mulle opettamasta ”hyvästä elämästä”. Kun et tiedä muustakaan, suoritat sitä mihin muut sinua ohjaavat.

    Jossain kohtaa omat arvot kuitenkin puskevat esiin, pakottavat miettimään mitä MINÄ haluan MINUN elämältäni. Usein tämä tapahtuu jonkin suuren elämän kriisin yhteydessä kuten avioero, läheisen kuolema tai vaikka irtisanominen. Itselläni kuohahti sisällä potkujen jälkeen kun tuntui että elämäni tärkein asia vietiin minulta pois. Oli aika selvittää kuka olen ilman tuota työtä, ilman sitä minkä ympärille oli identiteettini rakentanut. Alkoi aikuistuminen – löytömatka itseen.

    Nyt kun 50 lähestyy, alkaa tuntua, että ihminen todellakin rauhoittuu vanhetessaan. Ei ainoastaan kehon liikkeiden hidastuessa, vaan myös mieli alkaa hyväksyä asioita helpommin. Itseltä vaatiminen ei ole enää niin kovaa, ja jos johonkin ei pysty, armollisuus itseä kohtaa on myös valtavan paljon suurempaa kuin kovimpina suorittamisen vuosina. Ymmärrys siitä, että minä riitän juuri tällaisena, alkaa olla läsnä jokapäiväisessä elämässä.

    Myönnän, että tunsin tiettyä haikeutta, kun pubissa katselin nuoria kaveriporukoita pitämässä hauskaa keskenään, mutta samalla myös nautin tämän keski-iän aikakauden rauhallisuudesta, aikaisin nukkumaan menosta ja syvään hengittelystä. Kun ikää tulee, maailman ja menneisyytensä näkee selvemmin, ymmärtää miksi päätyi mihinkin valintaan aikoinaan. Ja ymmärtää myös sen, että me kaikki toimimme joka hetki niillä resursseilla ja ymmärryksellä mitä meillä on juuri sillä hetkellä käytettävissämme. JOKAINEN hölmöilee nuoruudessaan, on tärkeää antaa nuorelle itselleen anteeksi tötöilyt, kun nyt näkee ne eri valossa.

    Elämä on nyt. Olet sitten minkä ikäinen tahansa, nauti joka hetkestä, elä rohkeasti ja aisti tämän maailman tarjoamat ihmeet ympärilläsi linnun laulusta läheisen lämpimään halaukseen. Ansaitset hyvää, ota se vastaan – kaiken ikäisenä.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään  yhdessä miten voisin juuri sinun tilanteessasi olla avuksi.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä – sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Hyvä, paha – mykkäkoulu

    Kiristys, lahjonta ja uhkailu. Tässä muutama melko yleisesti lasten kasvatuksessa käytetty metodi. Omassa lapsuudessani tuohon kolmikkoon lisättiin vielä mykkäkoulu. Muistan sen painostavan tunnelman kotona, kun asiat ei olleet menneet äidin toiveiden mukaan, ja käynnissä oli mykkäkoulu. Miten pahalta se tuntui, ja miten aikuisenakin mykkäkoulua kohdatessa samat tunteet on nousseet pintaan aina itkuun asti.

    Mykkäkoulua on sekä hyvää että pahaa. On tervettä aikuisten välisessä ristiriitatilanteessa ottaa aikalisä ja sanoittaa se tyyliin ”nyt en pysty puhumaan, palataan tähän kun saan ajatukset keräiltyä”. Toinen saa selkeän viestin, että tilanteen ratkominen jatkuu pienen hengähdystauon jälkeen. Yleensä kun ollaan hetki mietitty omissa oloissamme, asiaan löytyykin ratkaisu.

    Sitten on se paha mykkäkoulu. Henkinen väkivalta jossa toinen ignoorataan, jätetään ilman mitään huomiota jotta hän ”oppii” että huonosta käytöksestä seuraa poissulkeminen. Mikä hirveä tapa opettaa yhtään mitään!! Jo 1975-luvulla lasten psykologiassa toteutettiin ns. ”Still Face” – koe, jossa aikuinen kommunikoi lapsen kanssa normaalisti elein, äänin, kasvonliikkein, jonka jälkeen hän ”jäädyttää” kasvonsa eikä reagoi mitenkään lapsen yrityksiin kontaktoida vanhempaansa. Videopätkissä tästä tutkimuksesta näkee surullisen hyvin, miten lapsi tekee ensin kaikkensa saadakseen aikuisen huomion ja kommunikaation takaisin, jonka jälkeen hän hätääntyy, pelästyy ja haluaa pois tilanteesta. Tässä yksi monista videoista joita olen asiasta katsellut: https://www.instagram.com/reels/DHTTiKxoVHJ/  

    Tämä mykkäkoulua vastaava toimintatapa on jättänyt jälkensä useaan sukupolveen suomalaisia. Olisiko aika jättää tämä metodi pois käytöstä? Ihmisen yksi perustarpeista on yhteys toisiin, ja varsinkin yhteys siihen läheisimpään ihmiseen. On löydyttävä muitakin tapoja ratkaista tilanteita kuin poissulkeminen.

    Tämä, kuten moni muukin asia kasvatuksessa siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen huomannut itsekin tähän sortuvani. Vasta aikuisiällä olen alkanut pyytää puolisoani huomauttamaan itseäni, kun tähän älyttömyyteen sorrun. Hän tekee sen lempeäsi, ja saamme keskusteltua asiat halki.

    Tiesitkö, että myös puhelimen selaamisella lapsen läsnäollessa on samaa vaikutusta. Ilmiötä kutsutaan nimellä ”technoference”. Teknoferenssi (engl. technoference) tarkoittaa teknologian, kuten älypuhelinten ja muiden laitteiden, aiheuttamia keskeytyksiä ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa. Se ilmenee arjen tilanteiden, kuten keskustelujen, ruokailujen tai perheajan, häiriintymisenä, kun huomio siirtyy ruudulle. Ilmiö voi heikentää ihmissuhteiden laatua ja aiheuttaa lapsissa käytöshäiriöitä.

    Sukupolvien yli menevää käytöstä on monenlaista, hyvää ja ei niin hyvää. SINÄ pystyt tekemään päätöksen siitä mitä omille lapsillesi opetat, millaisia keinoja käytät konfliktien ratkaisuun puolisosi kanssa. Selitys ”näin mullekin opetettiin” ei oikeuta henkisen väkivallan jatkamiseen.

    Ei ole liian myöhäistä, voit aina tehdä muutoksen omaan käytökseesi. Ja muista, toimit aina niillä resursseilla ja voimavaroilla joita sinulla tällä hetkellä on käytettävissäsi. Jos mykkäkoulu on ollut osa toimintatapaasi – ole itsellesi armollinen. Et voi menneelle mitään, se meni jo. Mutta tulevan yhteyden voit rakentaa juuri sellaiseksi kuin haluat! Ole rohkea ja tee muutos josta hyötyy kaikki. You got this.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään  yhdessä miten voisin juuri sinun tilanteessasi olla avuksi.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Parempi elämänlaatu yhdellä päätöksellä?

    Onko mahdollista, että elämänlaatu paranee vain yhdellä päätöksellä? Kyllä on. Tämä on niin moneen kertaan todistettu, että tuntuu hassulta ettei useampi ihminen ole tehnyt tätä päätöstä omassa elämässään.

    Mistä siis on kyse? Kyse on kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, mitä sinä voit hallita – ja mitä et. Voit hallita omia ajatuksiasi, tekojasi, tunteitasi – itseäsi. Mitä et voi hallita on muut ihmiset. Et voi hallita toisen ajatuksia, tekoja tai edes tunteita. Toiset ihmiset saattavat satuttaa sinua, olla sinulle mukavia, puhua sinusta höpöhöpö juttuja tai käyttäytyä seurassasi kuin idiootit. Eikö olekin näin? Mieti hetki omaa elämääsi, ja varsinkin niitä ”vaikeita” ihmisiä siinä. Mieti hetkiä, jotka vietät heidän seurassaan tai asioita joita kuulet heidän sinusta sanoneen. Pulssi nousee, eikö? Ja totuus kuitenkin on, että sinä et voi heidän käytökselleen mitään. Miksi siis annat heidän vaikuttaa itseesi niin, että pulssisi nousee, että hermostut tai ärsyynnyt?

    Mitä jos tämän negatiivisen reaktion sijaan toteaisitkin – antaa olla. Toiset sanovat, tekevät, ovat mitä ovat ja sinä et voi siihen vaikuttaa. Miksi siis uhrata heille energiaasi? Helpotat omaa oloasi antamalla olla.

    Itse tein tämän päätöksen uupumuksen jälkimainingeissa, kun tutustuin itseeni, ja peilistä katsoi miellyttäjä. Eräänä päivänä kerta kaikkiaan vaan kyllästyin tuohon peilikuvaan, sillä olin löytänyt itseni pohjalta, vaikka olin koko elämäni pyrkinyt miellyttämään, olla enemmän, parempi kaikille muille. Vain löytääkseni  itseni yksin jääneenä. Miellyttämisen pohjalla oli vahva hylätyksi tulemisen pelko, ja yksinjäämisen pelko. Joten tein parhaani ”ansaitakseni” paikkani. Ja nyt, siitä huolimatta, nämä joiden eteen olin asioita tehnyt, joiden hyvinvoinnin olin laittanut omani eteen – loistivat poissaolollaan.

    Pelkoni toteutumisten myötä päätin, että en elä enää toisille, enkä varsinkaan toisten kautta. Päätin ANTAA OLLA. Päätin keskittyä asioihin joihin pystyn itse vaikuttamaan. Omaan hyvinvointiini, omaan uraani, omiin unelmiini, omaan elämääni! En jaksanut välittää enää toisten toiveista ja manipulointiyrityksistä tehdä jotain heidän hyväkseen (yleensä nämä olivat asioita, jotka nyt tunnistin asioiksi jotka eivät palvelleet omaa hyvinvointiani).

    Nyt tultiin siihen vaikeaan kohtaan tätä tarinaa. Kun olin päättänyt etten elä enää muiden ehdoilla, ne ihmiset jotka olivat tottuneet minusta hyötymään aloittivat oman itkupotkuraivarinsa. Kun en enää ollut käytettävissä heidän tavoitteisiinsa, sain kuulla olevani itsekäs, inhottava, kylmä ja vaikka mitä. Onneksi ymmärsin, että nämä reaktiot johtuivat siitä, että en enää ollutkaan se sama helppo joojoo-tyyppi kuin ennen, eikä suinkaan siitä, että olisin jollain tapaa huonompi tai vähemmän.

    Myönnän, että edelleen ikävät kommentit osuvat, mutta annan niiden olla, sillä tiedän ettei ne johdu minusta, vaan toisen pahasta olosta. Annan olla. En reagoi, en kosta, en ala väittelyyn, annan vain olla. Mitä tästä päätöksestä on sitten seurannut? Nämä känkkäränkät ovat hävinneet elämästäni – hurraa! Lisäksi, voin itse valtavan paljon paremmin kun elän itseni näköistä elämää enkä koe koko ajan tarvetta todistella olemassaoloni tarpeellisuutta. Olen edelleen avulias ja teen asioita muiden eteen, mutta en oman hyvinvointini kustannuksella.

    Miltä tämä ”anna olla” -ajatus kuulostaa sinun korviisi? Mikä sinusta olisi vaikeinta tämän päätöksen pitämisessä? Kysehän on vain uskomuksesta. Jos haluat tehdä tämän päätöksen itsesi vuoksi ja pitää siitä kiinni, se on sinulle mahdollista, todellakin on! Vaatii aikaa, että sinusta ennen hyötyneet tyypit pääsevät yli kiukkunsa. Osa heistä tulee ymmärtämään että ovat sinusta hyötyneet ja osa ajattelee sinun muuttuneen oudoksi. Hassu ajatus sinänsä, sillä sinähän alat vain elää todeksi TODELLISTA ITSEÄSI!

    Mulla on huomenna synttärit. Täytän 48 vuotta. Heräsin tähän ”anna olla” -ajatteluun noin viisi vuotta sitten, 43-vuotiaana. Nyt jos saisin pyytää jotain synttärilahjaksi vaikka 28 vuotta täyttävälle itselleni, pyytäisin tämän oivalluksen! Ja jos voisin, antaisin sen sulle synttärilahjaksi jo tänä vuonna. Sillä olet rakas ja tärkeä, ja ansaitset elää täysin omannäköistä elämääsi mieluiten ennemmin kuin myöhemmin.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä voisinko auttaa sinua jotenkin.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Isä lähti, ikävä jäi

    Kun olin 17-vuotias, kohtasin siihen astisen elämäni synkimmän päivän. Isäni kuoli yllättäen onnettomuudessa. Olin tuolloin kotona leipomassa nimipäiväkakkua, sillä elettiin nimipäivääni ja illalla oli tarkoitus kahvitella kakun kanssa. Kun äiti tuli kertomaan uutisen, kakku jäi tekemättä – elämä pysähtyi.

    Tuon päivän jälkeen elin vielä kauan siinä tunteessa, että iskä on läsnä. Kun itkin syvää suruani sydämeni pirstaleista käsin, tuntui kuin joku olisi silittänyt päätäni, ollut siinä vieressä. Kun palasin takaisin pelikentille, tuntui kuin joku olisi tsempannut joka suorituksessa mukana, auttanut jaksamaan ja palaamaan pikku hiljaa arkeen. Aina iltaisin kun ovi kävi, ensimmäinen ajatus oli ”iskä tuli” – kunnes muistin tilanteen.

    Vuodet vieri ja elämä jatkui. Olen koko aikuiselämäni ajan suurten päätösten edessä miettinyt ”mitäköhän iskä ois ollut tästä mieltä?” Välillä tuntui aivan kuin hän olisi vastannut päässäni jollain hauskalla kommentilla ja nauranut päälle. Sillä omalla tavallaan. Nuo hetket sai mut aina hymyilemään. En kuitenkaan ajatellut niistä sen enempää, ne oli hetkiä muiden hetkien joukossa.

    Aloin ensimmäisen kerran miettiä meediolle menoa varmaan noin kymmenen vuotta sitten. Halusin kuulla iskästä, varmistaa, että kaikki on hyvin. Googlettelin silloin meedioita mutta ajatus kuivui kokoon. Noin kuukausi sitten asia tuotiin eteeni uudemman kerran – vähän yllättäen. Olen nimittäin harjoitellut kanavointia ja automaatiokirjoittamista jo pidemmän aikaa, ja netissä ”vahingossa” törmäsin Marjaana Kaakisen haastatteluun. Hän kertoi omia kokemuksiaan automaatiokirjottamisesta ja henkisestä polustaan, ja kertoi että myös kouluttaa automaattikirjoitusta. Niinpä otin yhteyttä ja sovimme koulutuksesta. Yllätyksekseni hän kertoi, että tähän pakettiin kuuluu myös meedioistunto. Tiesin tuossa hetkessä heti, että tämä on yläkerrassa järjestetty juttu, nyt on aika kypsä iskän kohtaamiseen.

    Kurssi oli oikein hyvä, sain kirjoittaa paljon ja hyviä vinkkejä jatkoon. Kurssi oli myös jo kerran hautautuneen kirjaprojektin herättelyä, mutta se on aivan toisen blogin tarina se.

    Lopulta koitti kurssin viimeinen kerta ja meedioistunto. Oli hämmentävää, miten hyvin iskän henki tuli läpi Marjaanan puheesta. Miten Marjaana kertoi iskällä olleen hyvä huumori, ja miten hän ei todellakaan uskonut mihinkään henkisiin asioihin. Hän uskoi aina, että elämä päättyy kuolemaan. Sen minäkin tiesin iskästä! Voi miten iloinen hän onkaan nyt, elämän jatkuessa valossa, kaikkien rakkaiden kanssa!

    Marjaana myös vahvisti sen, että iskä on ollut kanssani noina hetkinä, kun olen hänet tuntenut. Jälleen kerran sain vahvistusta sille, että emme ole ikinä yksin! Meillä on paljon valon auttajia ympärillämme koko ajan vaikka fyysiset aistimme eivät sitä pysty järjellemme todistamaankaan. Tärkeää on myös muistaa, että sinua halutaan auttaa, mutta koska ihmisen oma tahto on vahvempi kuin mikään muu, emme saa apua ellemme PYYDÄ sitä! Tämän olen itsekin vasta viime vuosina ymmärtänyt. Ja ilokseni huomannut sen olevan totta. Saan apua aina kun sitä muistan pyytää. Helpottaa kummasti elämää. Ja kun apua saa, on myös tärkeää muistaa kiittää. Kiitollisuuden taajuus tuo lisää hyviä asioita elämääni.

    Itku tuli meedioistunnossa viimeistään siinä kohtaa, kun Marjaana sanoi iskän todenneen että ”Inga on iskän tyttö. Ja tulee aina olemaan. Olen hänestä valtavan ylpeä ja rakastan paljon. Harmittaa etten sanonut sitä enemmän eläessä.” Niin, iskä oli perinteinen suomalainen mies. Rakkaudesta ei paljon puheltu, mutta kyllä mä tiesin. Tuntui valtavan hyvältä myös kuulla se.

    Meedioistunnoista on ihmisillä paljon mielipiteitä. Toiset on puolesta ja toiset vastaan. Itse en ole asian suhteen mitenkään intohimoinen, mutta itse koen saaneeni vahvistusta sille, että iskä elää edelleen valossa ja siellä on kaikki hyvin. Lisäksi omat intuitiiviset tuntemukset saivat vahvistuksen, sekin oli kiva. Ja parasta oli kuulla, että iskä rakastaa ja on musta ylpeä. Tuon lauseen olisi pikku-Inga halunnut kuulla niin monta kertaa elämänsä aikana. Koskaan ei ole liian myöhäistä, kiitos.

    Kaikkinensa, koen että ikävä muuttui kiitollisuudeksi, ja tieto siitä että iskä on apunani aina kun häntä tarvitsen, lämmittää sydäntä. Pitää vaan muistaa pyytää apua! Onko sulla kokemuksia meedioista, tai kokemuksia edesmenneen energian tuntemisesta arjessasi? Mieluusti kuulisin kaikista kokemuksista, kirjoita rohkeasti kommentteihin tai laita viestiä instagramiin!

    Toivon sulle aurinkoa, valoa ja iloa kevääseen!

    Love wins, always.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä voisinko olla jotenkin avuksi.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Tällainen on täydellinen Palauttava Ilta

    Saavun tapahtumapaikalle, Kangasalan Tapahtumakartanolle hyvissä ajoin ennen Palauttavan Illan alkua. Valmistelemme salia rauhallisessa, kevyessä ilmapiirissä. Olemme molemmat Susannan kanssa innostuneita tulevasta tapahtumasta, sillä tiedämme, että meidät on tuotu yhteen tätä järjestämään syystä. Tälle on tilausta. Kun loimme tapahtuman sisällön ja avasimme ilmoittautumisen, meni vain muutama päivä ja se oli täynnä. Jonoakin ehti kertyä ennen tätä iltaa. Kaikki tämä vahvistaa luottamustamme siihen, että tämä tapahtuma on osa suurempaa suunnitelmaa. Me toimimme vain kanavana sen toteutumiseen.

    Himmeät valot, hiljainen rauhallinen musiikki, teetä ja suklaata sekä pari pakkaa nosteltavia kortteja. Tunnelma on luotu valmiiksi ihania osallistujiamme varten. Susanna lähtee alakertaan odottelemaan heitä saapuvaksi, itse hiljennyn hetkeksi aistimaan tilaa. Pyydän, että enkelit ovat läsnä tässä Palauttavassa Illassa tuomassa osallistujille juuri sitä lohtua, rakkautta ja valoa mitä kukakin kaipaa. Samalla valmistaudun Reiki-hoitojen antamiseen avaten kanavaani, pyytäen valon väen avukseni.

    Tilassa on harras ja rauhallinen tunnelma kun ensimmäiset osallistujat saapuvat paikalle. Tunnen arjen kiireen pölähtävän ovesta sisään, mutta hyvin nopeasti tilan tunnelma ottaa valtaansa ja matoilla pötköttää rauhallisia, suklaasta ja teestä nauttivia ihmisiä. Työviikko on takana, nyt saa laskeutua viikonloppuun.

    Jo ensi esittelyistä asti tunnen vahvasti, että läsnä on meidän lisäksemme valtavasti rakkautta ja lempeyttä valon väen muodossa. Kiitän heitä, että he ovat saapuneet, ja olen kiitollinen myös osallistujiemme puolesta, heillä on edessään ihana parituntinen.

    Palauttava Ilta koostuu kolmesta elementistä, äänimaljat, yin-jooga ja Reiki-hoito. Susannan ohjatessa joogaa ja soitellessa äänimaljoja, minä kierrän hoitamassa osallistujia. Hoito tuo mukanaan paljon erilaisia tuntemuksia. Kylmiä väreitä, kyyneleitä, painavuuden tunnetta joka helpottaa hoidon myötä, keveyttä kuin keijun valo….wau. Olen todella vaikuttunut tästä kolmen combosta!

    Aikamme yhdessä hurahtaa ohi nopeasti. Laskeuduimme matolle yksilöinä, heräilemme ryhmänä. Palauttava Ilta on selvästi tehnyt tehtävänsä, sillä osallistujilla kestää melko kauan heräillä horroksestaan. Tämän jälkeen, pikku hiljaa heräilee jälleen puheensorina, joka täyttää huoneen. Kenelläkään ei tunnu olevan kiire lähteä. Keskustelemme tuntemuksista, äänimaljoista, kyselemme miltä tämä combo osallistujistamme tuntui. Palaute on sydäntä lämmittävää. Kuten me arvelimme – tämä toimii, ja mikä tärkeintä, osallistujat kokevat saaneensa illasta palautumista ja lepoa.

    Kun viimeinenkin osallistuja on lähtenyt, juttelemme Susannan kanssa vielä hetken samalla kun siivoilemme paikkoja. Päällimmäinen tunne on kiitollisuus. Jotain on tehty oikein kun saamme tällä tavalla auttaa ihmisiä. Kotiin päästessäni olen aivan puhki. Väsymys ohjaa sänkyyn melko nopeasti ja nukun syvempään ja pidempään kuin pitkään, pitkään aikaan.

    Vielä herätessänikin mietin, miten erityinen ilta meillä eilen oli. Ja miten antamisen ja saamisen energia todellakin on sama! Annoin Reiki-hoitoja, ja samalla sain itse valoa, universumin rakkauden energiaa, ja ennen kaikkea – täyttymyksen tunnetta siitä, että sain kunnian olla avuksi toiselle ihmiselle. Se on edelleen parasta. Jälleen kerran lähetän toiveen universumille ”voi kun saisin tehdä tätä enemmän!”.

    Palauttava Ilta oli nimensä veroinen ja uskon, että niitä järjestetään jatkossakin. Tervetuloa mukaan jos äänimaljojen, yin-joogan ja Reiki-hoidon maaginen combo kiinnostelee.

    Love wins, always.

    Inga

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä voisinko auttaa sinua jotenkin.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Nämä lait määrittävät hyvinvointiasi

    Elämässämme on joitain kirjoittamattomia lakeja joiden mukaan tämä maailma toimii. Yksi niistä on, että vastaanottamisen ja antamisen energia on sama. Arki on meille monelle antamista. Annetaan aikaamme ja apuamme perheelle, ystäville, työnantajalle, naapureille – tehdään asioita toisten eteen. Usein arjen kiireessä tämä joka suuntaan repeäminen aiheuttaa väsymystä, jopa riittämättömyyden tunnetta. Silloin olisi hyvä muistaa, että vastaanottamisen energia on sama kuin antamisen. Oletko muistanut vastaanottaa yhtä paljon kuin olet antanut? Rehellisesti? Mieti hetki vaikka viimeistä viikkoa. Miten paljon olet antanut – ja vastaanottanut? Onko tämä suhde tasapainossa?

    Sinä ansaitset kaiken hyvän. Kun sinulle annetaan, ota kiitollisena vastaan tuo ele. Jos tuntuu vaikealta, mieti asiaa toisinpäin. Miltä susta tuntuisi, jos haluaisit auttaa ystävääsi, ja hän kieltäytyisi ottamasta apuasi vastaan? Hän antaa rakkaudesta, aivan kuten sinäkin teet. Suo hänelle se ilo. Silloin hyvä fiilis on sekä antajalla että vastaanottajalla!

    Toinen laki josta usein muistutan on ”sen saat mitä annat”. Tämän lain kanssa olen joutunut todella tekemään töitä, sillä välillä se tuntuu niin epäreilulta. Anna kun selitän miksi. Elämässäni on ollut joitain ihmisiä, jotka ovat tietoisesti satuttaneet minua joko vallanhimossaan tai muuten omaa etua tavoitellessaan. Kun minua on loukattu, katkeruus nostaa helposti päätään. Tässä kohtaa olen joutunut tekemään itseni kanssa töitä, sillä olen ymmärtänyt sen, että tämä minua loukannut ihminen tulee vastaamaan teoistaan ennemmin tai myöhemmin – hän saa sen mitä on antanut ja häntä tulee sattumaan yhtä paljon kuin hän on minua satuttanut. Tämän kun ymmärtää, on helpompi antaa loukkaus anteeksi. Ei välttämättä helppoa, mutta helpompaa. Ymmärrys siitä, että anteeksianto keventää omaa olotilaa – on kaiken avain. Rakasta itseäsi niin paljon, että annat toiselle anteeksi.

    Saatat ajatella että ”helppohan sun on puhua, et ole ollut tässä mun tilanteessa”. En olekaan, mutta olen ollut omassa tilanteessani, jossa katkeruus, viha, kiukku ja halu maksaa potut pottuina on ollut vahvasti päällä. En todellakaan sano, että tuosta tilanteessa on helppo shiftata oma näkemys anteeksiantoon ja luottamukseen siihen, että sen saat mitä annat. Pahimman loukkauksen jälkeen muistan tehneeni työtä itseni kanssa kuukausia, joka päivä. Monta kertaa pysäytin itseni juuri ennen kuin annoin katkeruudelle ja vihalle vallan toimia. Ja onneksi niin tein, sillä kosto ei olisi johtanut mihinkään muuhun kuin lisääntyvään pahaan oloon – sekä toisella että myös itselläni.

    Anteeksianto ja näihin lakeihin luottaminen on opittava taito. Omien ajatusten ja tunteiden tunnistaminen ja shiftaaminen vaatii jokapäiväistä työtä. Mutta luota muhun rakas lukija, se työ kannattaa tehdä. Tulet näkemään elämän jatkossa eri silmin, eikä pienet vastoinkäymiset enää vaikuta sinuun millään tavalla. Elät rakkaudessa, et pelossa ja otat vastaan elämän niin kuin se sinulle annetaan. Luota universumiin, se on aina sinun puolellasi haluten sinulle vain parasta! Meitä ei ole luotu tänne kärsimään vaan nauttimaan – anna itsellesi mahdollisuus nähdä elämäsi valon läpi. Tänään on harmaata, mutta pilvien takana paistaa tänäänkin auringon kirkas ja lämmin valo. Samoin sinunkin sisälläsi on kirkas ja lämmittävä valo, anna sen loistaa.

    Toivon sulle lempeyttä alkavaan viikkoon, muista kohdella muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan.

    Love wins, always.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä voisinko auttaa sinua jotenkin.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • On vain yksi asia jota VIHAAN

    Viime päivät ovat olleet raskaita. Olen joutunut taas kerran kohtaamaan elämän raadollisen faktan – läheiseni viedään minulta pois yksi kerrallaan. Olen elämäni aikana menettänyt isäni, hänen kaikki veljensä, äidin sisaruksia, kaikki isovanhemmat ja omia ystäviäni useita. Olen nähnyt monta kertaa enemmän hautajaisia kuin ristiäisiä. Aina kuitenkin surusta on selvitty ja jatkettu eteenpäin.

    Tällä kertaa ottaa kuitenkin todella koville. Kuolema ei ole vielä koputellut ovelle, mutta lähellä ollaan. Kyse on äidistäni. Hän on sairastanut nyt 11 vuotta Alzheimeria, tuota viheliäistä sairautta joka vie hetki hetkeltä läheisen pois tästä tietoisuudesta. Olen pyrkinyt suhtautumaan sairauteen neutraalisti tutkimalla faktoja, lukemalla paljon sekä lääketieteellistä että kokemusasiantuntija tekstejä.

    Alkuun pärjäsinkin ihan hyvin. Sairaus oli siinä ja sen kanssa oli elettävä. Huomasin miten äidin kunto heikkeni ja viimeiset vuodet ovat olleet keskustelussa samojen asioiden toistoa, sekä muita oireita jotka johtivat lopulta äidin siirron omasta kodista perhekotiin. Olen kiitollinen, että äiti pääsi perhekotiin. Siellä hänestä pidetään varmasti hyvää huolta, ja paikka oli hänelle jo ennestään tuttu lähijaksoilta.

    Tällä viikolla äiti täytti 79 vuotta. Kävin viemässä hänelle kukkia ja juttelemassa kuulumiset. Kun tulin paikalle, perhekodin oma väki otti minut lämpimästi vastaan ja toivotti tervetulleeksi, samalla vähän varoitellen, että äidin kunto on mennyt tosi paljon huonompaan. Ensisilmäykseltä äiti näytti keinutuolissa samalta kuin ennenkin, mutta kun katsoin häntä silmiin, en nähnyt ketään. Kuin harmaa sumu olisi katsonut minua takaisin.

    Jutellessa äiti toisteli samoja asioita, kuten ennenkin, tällä kertaa uutena kysymyksenä oli ”onko mulla vielä pitkä aika työelämässä?”. Ja joka kerta kun vastasin että hän ei ole enää työelämässä vaan eläkkeellä, yllätys oli yhtä suuri. Oli myös kivuliasta kuulla äidin kysymykset ”onko mulla lapsia?”, tai ”elääkö mun lapset vielä?”. Sanomattakin on selvää, että äidillä ei ollut hajuakaan kuka minä olen.

    Alzheimerista sanotaan, että se on läheisten sairaus. Me joudumme katsomaan vierestä kun rakas ihminen surkastuu pois sekä psyykkisesti että fyysisesti. Joudumme katsomaan silmiin jotka eivät meitä enää tunnista, silmiin joista näkyy pelko – aivan kuin pieni lapsi pelkää ja kysyy katsellaan ”olenko minä turvassa?”. Ei auta vaikka kuinka rauhoittelet ja kerrot että kaikki on hyvin, susta pidetään täällä hyvää huolta, se pelko ei häviä katseesta.

    Otan kiinni kädestä, äiti kysyy ”oletko täällä töissä?”. Nieleskellen vastaan ”en ole, oon sun tytär, Inga”. Siinä hetkessä tieto ilahduttaa, alle puolen minuutin tuo tieto on jo unohdettu.

    Sain tällä viikolla eräässä työpalaverissa kuulla, että Alzheimeria sairastavien ihmisten määrä tulee Suomessa nousemaan satoihin tuhansiin lähivuosina. Jokainen sairastuva ihminen on perheelle tragedia. En haluaisi tätä kokemusta kenellekään, niin raastavaa tämä pikku hiljaa toisen menettäminen on. Olen päättänyt, että jos omalle kohdalleni diagnoosi tulee, en jää odottelemaan loppua. En missään tapauksessa halua, että lähimmäiseni joutuvat käymään läpi tämän saman polun millä itse nyt olen! Vihaan Alzheimeria! Vihaan sitä, miten se näännyttää ihmisen ja tuottaa tuskaa lähimmille!

    Kiukku, suru, ahdistus ja pelko omasta tulevaisuudesta ovat maalanneet viime päivinä arkeani. Itku on ollut herkässä. Nytkin kyyneleet valuu tätä kirjoittaessa. Annan niiden tulla, jospa niiden mukana nämä paskat fiilikset jättäisivät minut rauhaan. En voi tehdä asialle mitään. Äiti kuihtuu päivä päivältä pois. Se on fakta.

    Nyt kysytään omaa sisäistä voimaani, omaa valoani, rakkautta joka voittaa kaiken pahan. Jostain se on taas kaivettava pimeyden keskeltä esiin. Olen viime päivät lillunut kuin lehti järven pinnalla. Ilman päämäärää, ilman merkitystä, ilman uskoa. Ei tunnu hyvältä. Tänään aion nauttia auringosta, visualisoida kehooni valoa ja keveyttä. En suostu jäämään pimeyteen vaeltamaan.

    Jos sinulla on elämässäsi läheinen, joka sairastaa Alzheimeria tai muuta vastaavaa kuolemaan johtavaa sairautta, toivon sinulle valoa ja rakkautta. Toivon, että näet elämässäsi olevan hyvän, ne arjen pienet asiat. Tiedän miltä susta tuntuu. Älä luovuta. Vaikka rakkaasi viedään pois, sinun elämäsi on arvokas ja ansaitset kaiken hyvän ja rakkauden.

    Love wins, always.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä, voisinko auttaa sinua jotenkin.

  • LUOTTAMUS

    ”Niin mitä se teki?!”, ”En olisi ikinä uskonut siitä…”, ”Miten voi pettää toisen luottamuksen noin?!” – Lausahduksia joita kuulee tasaisin väliajoin kun kauhistellaan miten joku ihminen on pettänyt toisen luottamuksen. Yleensä kun tällaisen lausahduksen sanoo, samalla oma mieli skannaa valtavalla nopeudella oman elämän – voisiko mullekin käydä noin? Skannauksen lopputulos on joko helpottunut tai huolestusta herättävä. Ihminen on sosiaalinen eläin, siksi peilaamme aina itseämme toisiin. Toisten elämiin, toisten tapoihin toimia, toisten elämien vastoinkäymisiin ja iloihin. Ja halusimme tai emme, ne vaikuttavat meihinkin.

    Ihminen tulee tähän elämään sielunsuunnitelman kanssa. Se suunnitelma saattaa pitää sisällään oppiläksyn yksin pärjäämisestä, petetyksi tulemisen käsittelystä, tai oman arvon löytämisestä päästäessään muista irti. Itselleni osui tämä viimeisin. Olen vasta viime vuosina ymmärtänyt, että elin ensimmäiset vuosikymmeneni täysin toisten kautta. Miellytin, pyrin olemaan aina parempi jotta kelpasin, toisilta saatu rakkaus validoi olemassaoloni. Näin jälkeenpäin ajateltuna vuosikymmenet olivat raskaita, sillä keskittyessäni muiden palveluun ja miellyttämiseen, unohdin itseni. Voin huonosti, hain koko ajan itsestäni parannettavaa, ja itkin katkeraa itkua kun en kelvannutkaan.

    Luottamus on ollut matkallani myös iso teema. Kun olen ensin elänyt muiden kautta, antanut kaikkeni jotta muilla olisi helpompaa ja parempi olla seurassani, sekä luottanut täysin siihen että kun toimin näin, riitän. Ja sitten tulee pommi. Luottamus petetään, jäänkin yksin. En ollutkaan riittävä – niille muille. Mieleeni ei tullut tuolloin ollenkaan ajatus, että mitä jos eläisinkin itseni kautta, jolloin voisin luottaa itseeni ja universumiin – tahoihin jotka haluavat vain parastani. Puhtaasta rakkaudesta. Monta kertaa olen elämäni aikana luottanut – ja pettynyt. Vasta nyt ymmärrän, että nämä pettymykset eivät ole minun tekemisteni summa, vaan sen toisen ihmisen sielunsuunnitelman summa. Collateral damage – sanotaan. Sitä olin monesti, kunnes heräsin.

    Sen ymmärtäminen, että minulle on nämä oppiläksyt tulleet eteen samoina, erinäköisissä paketeissa useaan kertaan – sai myös oppimaan kyseiset läksyt. Kukaan toinen ihminen ei voi koskaan olla absoluuttisen luottamuksen arvoinen, sillä hän on ihminen! Tämän ymmärtäminen pelästytti, kunnes oivalsin toisen asian. MINÄ ITSE olen absoluuttisen luottamuksen arvoinen! Siitä hetkestä lähdin rakentamaan elämääni niin, että vaikka mitä tapahtuisi, en putoa pohjalle. Olen aina itseni turvana, ja voin luottaa myös universumin ehdottomaan rakkauteen joka ohjaa elämäni juuri oikeaan suuntaan oikealla hetkellä. Tämän oivalluksen jälkeen elämäni on tuntunut huomattavasti kevyemmältä, sillä tiedän että pärjään, voin hyvin, vaikka eteen tulisi mitä. Olen elänyt läpi tiukkoja aikoja yksin, rakentanut itseäni uudelleen samalla miettien mistä tämän päivän ruoka. Mutta olen selvinnyt, sillä olen luottanut siihen että selviän. Yhdessä universumin kaikkivoipaisuuden kanssa täältä noustaan vielä! Ja niin noustiin.

    Totta kai elämässäni on edelleen ihmisiä jotka ovat minulle rakkaita ja läheisiä. Luottamus heihinkin on vahvaa, mutta samalla tiedostan ettei se voi olla absoluuttista. Vain itseeni ja universumiin voin luottaa täysin. Tiedän, että vaikka toinen ihminen pettäisi luottamukseni, minun elämäni jatkuu. Se muuttuu totta kai, alkuun muutos saattaa tuntua isolta ja hämmentävältä, mutta asioilla on tapana järjestyä ja huomaan jossain kohtaa, että asiat ovat menneet juuri niin kuin on pitänytkin.

    Jos elät elämääsi sieltä käsin mistä minä elin vuosikausia, suosittelen vahvasti tutustumaan omaan sisimpään, siihen yhteen ihmiseen ja sieluun johon voit luottaa koko täällä maan päällä olosi ajan. Mitä hän haluaa? Mistä hän saa iloa? Mikä saa hänet myhäilemään ja nauramaan ääneen? Tutustu häneen, ja opi luottamaan. Sä pärjäät kyllä. Vaikka tekisit elämässäsi isoja, muiden mielestä kauhistuttavia muutoksia (kauhistuttavia, sillä he peilaavat sun tekemiä muutoksia omaan elämäänsä ja pelästyvät huomattuaan että HEILLE se muutos olisi kauhistuttava), elämä kantaa.

    Jos luotat itseesi ja luotat universumiin, jos teet joka päivä pieniä asioita sen eteen, että elämäsi olisi sulle parempi näiden muutosten jälkeen – on universumin laki, että elämäsi muuttuu paremmaksi. Sillä sä luot elämääsi koko ajan, joka hetki, kaikilla niillä kymmenillä tuhansilla ajatuksilla päässäsi päivittäin. Se mihin keskityt, lisääntyy. Se mihin suuntaat energiasi saa voimaa. Ja kun muutoksia parempaan alkaa näkyä, saat siitä motivaatiota jatkaa työtä itsesi kanssa. Siirryt negatiivisesta juoksupyörästä positiiviseen, ja jumaliudi kuule – se vasta onkin mahtava trippi!!

    Keneen sä luotat absoluuttisesti? Kenen varaan sä rakennat elämäsi? Millaisia tuntemuksia kehossa herättää ajatus luottamuksen menettämisestä? Fiilistele vähän, keho on viisas, se kertoo kyllä.

    Sä olet kaiken hyvän arvoinen ja ansaitset saada tällä pallukalla ollessasi kaiken ilon, onnen ja vaurauden mitä haluat. Luota itseesi, sä pystyt siihen.

    Love wins, always.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä, voisinko auttaa sinua jotenkin.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Miten pärjätä maailman myllerryksessä?

    Kiertelin ja kaartelin kauan tämän aiheen ympärillä, sillä herkkänä tyyppinä aistin päivittäin meitä yhdistävän kasvavan ahdistuksen maailman tapahtumien pyörityksessä. Pitkän pohdinnan jälkeen haluan nyt kertoa sulle omia näkemyksiäni, ja toivottavasti tuoda sieluusi rauhaa, hengitykseesi syvyyttä ja mieleesi hetken hiljaisuuden.

    Vaikken itse seuraa uutisia päivittäistä Aamulehden lukemista enempää, en ole voinut välttyä uutisista Jenkeistä. Eilen jälleen yksi maan oma asukas sai surmansa hallinnon käden kautta. Vaikka tämä tapahtuu kaukana, sen vaikutus resonoi ympäri maailman. Varsinkin tänä sosiaalisen median aikakautena, jolloin kaikki kuvataan ja videot leviävät viraaleina ympäri maailman.

    Ja vaikka olemme tuhansien kilometrien päässä näistä tapahtumista, ihmisyys meissä tuntee empatiaa heitä kohtaan, jotka joutuvat kärsimään. Samalla puseroon hiipii pelko ”mitä tästä seuraa? Ollaanko mekään enää kohta turvassa?”

    Kaikki mitä tapahtuu itsemme ulkopuolella, tapahtuu itsemme ulkopuolella. Emme voi vaikuttaa siihen mitä muut tekevät, miten he toimivat, mitä he sanovat. Tämä pitää paikkansa sekä läheisissä ihmissuhteissamme että isommassakin mittakaavassa. Demokratiassa voimme toki äänestää valtaan parhaaksi katsomiamme ihmisiä, mutta kun nyt katsoo ympärilleen sekä Suomessa että ulkomailla, vaalilupaukset ovat kääntyneet täysin päälaelleen useiden tahojen osalta.

    Mitä siis tehdä, kun maailman tilanne ahdistaa, pelottaa ja ihan konkreettisestikin nostaa sykkeitä ja vie yöunet?
    Mieti mistä nämä olotilat sinulle tulevat. Uutisten skrollaamisesta? Somen skrollaamisesta (muista algoritmit – mitä enemmän annat huomiota tietylle teemalle, sitä enemmän se feedissäsi toistuu)? Muiden ihmisten vastakkaisista mielipiteistä? Kuluttamasi ruuan ja juoman laadusta (sokeri, kofeiini, prosessoitu ruoka)? Liian vähäisestä unesta? Veikkaan, että löydät näistä ainakin joitain syitä pahaan oloosi.

    Vanha sanonta sanoo että ”mikään ei muutu ellei mitään muuta”. Seuraavana steppinä on siis miettiä mitä voisit muuttaa arjessasi jotta olosi paranisi? Jos paha olo tulee ULKOISISTA asioista, on aika kääntyä SISÄÄNPÄIN. Jep, tiedän todellakin että ei ole helppoa!! Mutta voin myös luvata että on todellakin sen arvoista. Tässä muutama täsmävinkki.

    1. HENGITÄ syvään ja pitkään, alkuun vaikka 5 kertaa päivässä tietoisesti, 3 kertaa sisään nenän kautta ja pitkällä puhalluksella ulos. Tämän jälkeen pysähdy ja tunnustele miltä kehossa tuntuu. Tämän voi tehdä vaikka pytyllä istuen, joten ”en mä kerkee” ei nyt toimi selityksenä.
    2. TIEDOSTA mikä luo pahaa oloa ja vähennä sitä! Jos luet klikkiotsikko uutisia monta kertaa päivässä, vähennä. Tai jos skrollaat somea monta tuntia päivässä, luo itsellesi ruutuaika. Miten syöt ja nukut? Kehon hyvinvointi vaikuttaa mielen hyvinvointiin.
    3. MUOKKAA YMPÄRISTÖÄSI jos koet että ympärilläsi on ihmisiä joilla on koko ajan huono energia, jotka puhuvat pelkkää negatiivista ja kauhistelevat jatkuvasti maailman tilannetta tai keskittyvät negatiiviseen – mieti, haluatko tätä energiaa omaan elämääsi? Ellet, rajoita näiden ihmisten seuraa. Tai jos algoritmit syöttävät somessa kauhutarinoita ja ahdistavaa sisältöä – muokkaa somekuplaasi! Ala tietoisesti seuraamaan sisältöä joka saa sinut nauramaan, tuntemaan iloa, rakkautta ja uskoa paremmasta. Näin muokkaat omaa todellisuuttasi somessa, ja se mihin keskityt, lisääntyy!
    4. SINÄ OLET TÄRKEIN ihmissuhde joka sulla tulee koskaan olemaan. Siksi sun tulee pitää huolta itsestäsi ensin. Muista se happinaamari vertaus, sillä mitä paremmin voit itse, sitä enemmän voit antaa itsestäsi rakkaillesi. Sinulla on oikeus voida hyvin, sillä olet rakas ja tärkeä. Usko huviksesi – myös läheisesi haluavat että voit hyvin!

    Oman arjen muuttaminen on pieniä askeleita, pieniä rajauksia, baby steps. Mutta voin kokemuksesta kertoa, että tehtyäsi näitä rajauksia tulet huomaamaan miten paljon pienet asiat parantavat oloasi, ja haluat tehdä niitä lisää.

    Sinä ansaitset parasta, sua EI OLE tuotu tähän maailmaan kärsimään vaan nauttimaan elämästä! Oot rakas ja tärkeä joka ikinen päivä.

    Olin eilen juhlissa jossa juhlasankari kertoi puheessaan miten hän oli menettänyt hiljattain läheisen ihmisen vain neljänkympin iässä. Tämän ihmisen viimeiset sanat olivat olleet ”Miksi mulle annettiin vain puolikas elämä?” Tämä pysäytti ja kosketti. Muistutti jälleen siitä, että elämä on NYT, tässä hetkessä. Et voi tietää mitä tulee seuraavassa hetkessä eteen. Siksi pyydän, toivon ja rukoilen, että rakastat itseäsi tarpeeksi auttaaksesi itseäsi voimaan hyvin.

    Kiitos, että luit tänne asti. Toivon sulle lempeyttä alkavaan viikkoon.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa viestillä @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä, voisinko auttaa sinua jotenkin.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • True story ja vinkki miten: Manifestoin itselleni arvokkaan koulutuksen for free!

    True story ja vinkki miten: Manifestoin itselleni arvokkaan koulutuksen for free!

    Pieni kertaus siihen missä mentiin elämässäni ennen tätä tarinaa. Olin uupunut, saanut potkut, pudonnut pohjalle ja alkanut rakentaa itseäni uudelleen kysymyksestä ”kuka mä olen?”. Pääsen kiinni omaan punaiseen lankaani, joka on muiden auttaminen. Minut kirjaimellisesti haetaan kotisohvalta opiskelemaan NLPtä, olen päässy jälleen elämänsyrjään kiinni opintojen myötä.

    Tästä tilanteesta jatketaan, eletään vuotta 2020. Löydän netistä opinto-ohjelman, joka resonoi vahvasti. Life Coach pystyy auttamaan ihmisiä, ja mulla on kokemusta ja elämää takana sen verran että uskon pystyväni tekemään paljon hyvää tällä koulutuksella. Niinpä haen netistä lisää tietoa ja mulle selviää, että koulutus on melko arvokas, useita tonneja. Tonneja, joita mulla ei todellakaan ole työttömyys- ja masennusjakson jälkeen.

    Onneksi oon jo oppinut jonkin verran siitä miten omaa todellisuutta luodaan omilla ajatuksilla ja tunteilla. Nyt jälkeenpäin täytyy myöntää, että osasin manifestoida jo enemmän mitä uskoinkaan – ja toisaalta, tiedän että mut ohjattiin tähän suuntaan ja autettiin todellisuuden rakentumisessa… Anyway, mitä siis tapahtui?

    Otin yhteyttä koulutuksen järjestäjään ja kysyin olisiko mahdollista maksaa osallistuminen vaikka erissä pitkällä maksuajalla, tai voisinko jotenkin muulla osaamisellani kuitata koulutuksen hinnan. Järjestäjä oli hyvin ymmärtäväinen kuultuaan tarinani, mutta sanoi että valitettavasti muuta keinoa maksuun ei ole kuin muutaman erän maksu. Kiitin vastauksesta ja pyysin pitämään mut mielessä, jos jotain mahdollisuuksia ilmaantuu.  Kului viikko, ehkä kaksi. Muistan miettineeni kuumeisesti mistä tekisin sen verran rahaa, että tämä koulutus olisi mulle mahdollinen. Näin jo itseni koulutuksessa, oppimassa, innostumassa, nauramassa uusien ystävieni kanssa. Elin jo sitä todellisuutta tuntien ilon ja innostuksen fyysisesti kehossani (eli manifestoin visualisoinnin avulla).

    Kun olin fiilistellyt asiaa sen pari viikkoa, koulutuksen järjestäjä soitti ja kysyi olisinko edelleen kiinnostunut koulutuksesta. Heillä olisi tarvetta avulle, ja voisin omalla työpanoksellani (joka oli lopulta todella pieni) maksaa koulutuksen. Arvaa mietinkö kauan? Ehkä kolme sekuntia. KYLLÄ KIITOS!!

    Olin aivan ällikällä lyöty. Saisin tämän arvokkaan koulutuksen käytännössä ilmaiseksi! Näin sen sitten pitikin mennä. Ja sen lisäksi että sain koulutuksesta valtavasti tietoa ja uusia taitoja joita käytän edelleenkin valmennuksissa ja ihan joka päiväisessä elämässä – tärkeintä koulutuksessa oli kuitenkin ihmiset. Juuri oikeat ihmiset toistensa seurassa yli vuoden ajan. Muutamaa heistä saan vielä tänäkin päivänä kutsua ystävikseni, ja tiedän, että joka ikinen heistä olisi valmiina auttamaan silmää räpäyttämättä jos pyytäisin heiltä apua.

    Kiitollinen saa olla kaikesta mitä on saanut. Tärkeintä on kuitenkin se, että olen pyytänyt. Ellet unelmoi, pyydä, ja usko että sinua autetaan, et varmaan myöskään saa elämässä sitä mitä haluat.

    Ja vielä tähän loppuun yksi vinkki pyytämiseen. Pyydä aina mitä HALUAT, ei sitä mitä ET halua. Universumi ei ymmärrä jos haluat jotain vähemmän, se antaa aina enemmän sitä mitä pyydät. Esimerkiksi jos pyydät ”ei enää rahahaasteita”, sinut kuullaan ”rahahaasteita” ja sitä saa mitä tilaa! Pyydä siis ”lisää vaurautta” tai ”rahaa virtaa minulle koko ajan lisää”. Toinen esimerkki. Jos sanot ”en halua olla jatkuvasti uupunut”, sinut kuullaan ”jatkuvasti uupunut” – älä sitä pyydä! Sen sijaan, sano ”haluan olla virkeä, elinvoimainen, terve ja innostua asioista”.

    Tämän jälkeen, koe millaista on, kun olet sitä mitä toivot. Tunne se kehossasi, näe elämäsi millaista se on kun olet virkeä, elinvoimainen, terve ja innostut asioista. Tunne se fyysisesti! Itse repeän usein nauruun kesken visualisoinnin, kun olen mielikuvissani super onnellinen, iloinen ja vapaa. Se tuntuu niin hyvältä, että ei voi kuin nauraa! Tämän takia en myöskään koskaan visualisoi bussissa tai muissa yleisissä paikoissa.  Sen verran itsesuojeluvaistoa löytyy vielä.

    Toivottavasti sain välitettyä pointin sulle. Jos haluat paremman elämän, luo se itse! Kokeile, et menetä muuta kuin ajan jonka käytät pyytämiseen ja unelmasi visualisointiin. Jos haluat lisää tietoa miten mä olen oman onneni luonut, ja miten sä voisit samaa kaavaa noudattamalla saavuttaa sen mitä haluat, laita viestiä!

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä voisinko auttaa sinua jotenkin.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.