Rakkauden Aika

Mitä tarkoittaa elää rakkaudesta käsin? Mitä on henkinen kasvu käytännössä? Miten elämä muuttuu kun alat ymmärtämään, että ajatuksista tulee asioita? Tavallista arkea henkisen kasvun oivalluksineen ja kompurointeineen avattuna blogin muodossa.

Viimeaikaiset ajatukset

Päiväkirjailija

Mitä kertoisin itsestäni? Viralliselta koulutukseltani olen YTM, teen päivätyöni liikunnan hallinnoinnin parissa. Intohimojani ovat inhimillisyys, toisen auttaminen, uuden oppiminen. Olen myös Life Coach, NLP practitioner, Reiki-hoitaja….kuten huomaat, kaikki opinnot tähtäävät toisen auttamiseen, sen takia kirjoitan myös tätä päiväkirjaani. Jotta sinä saisit oivalluksia omaan elämääsi – kerrothan, jos näin käy! Sinä pystyt, sinä riität, ja olet rakas – tänäänkin.

  • Sä et ole koskaan yksin

    “Auttakaa! Jos joku mua kuulee, auttakaa! Mä olen niin yksin että mua sattuu, en saa happea ja rintaan koskee! Pyydän, auttakaa!” Näin huusin mielessäni joitain vuosia sitten. Kun palaan muistoissa siihen hetkeen, polttaviin kyyneliin poskilla, kirvelyyn silmissä, siihen että haukoin henkeäni pienen yksiöni pimeässä makuuhuoneessa. Olin vailla toivoa, tunsin ettei kukaan rakasta, tai edes pidä minusta, olin menettänyt kaiken.

    Tuosta epätoivoisesta avunpyynnöstä ei kulunut kuin alle tunti ja puhelimeni piippasi viestin merkiksi. Ystävä, jota en ollut nähnyt vuosiin, kirjoitti “Moi pitkästä aikaa! Mitä sulle kuuluu? Mentäskö lenkille joku päivä?” – Nämä sanat pelastivat minut. Kerroin tämän myös ystävälleni seuraavana päivänä kun kävimme kävelyllä. Kerroin missä tilanteessa viesti oli tullut, ja hänen vastauksensa oli “Onpa kamala kuulla…jotenkin tuli vaan tunne, että pitäisi suhun ottaa yhteyttä – se tunne oli oikeassa!” Kävelimme pari tuntia ja vaihdoimme kuulumiset. Erotessamme halasimme pitkään. Tämän tapahtumasarjan myötä minulle kävi päivänselväksi, että se mitä minulle oli kerrottu valon auttajista, suojelusenkelistä, meitä suuremmista rakkauden voimista – on totta. Jo tätä ennen olin lopettanut uskomasta sattumiin. Elämän synkroniteetit lähinnä hymyilyttävät nykyään. Yllätyksen “olipa sattuma!” sijaan kiitän asioiden järjestelystä juuri kuten niiden kuuluukin mennä.

    Näin vuoden pimeimpänä aikana yksinäisyys hiipii yhä helpommin ihon alle. Some tykittää miten kaikilla muilla on perhe ja ystävät joiden kanssa tehdään iloisia asioita, vietetään arvokasta aikaa yhdessä. Tällöin oma yksinäisyys korostuu. Itse elin myös yksinäisyydessä kauan ennen kuin ymmärsin etten ole ikinä yksin. Mulla on aina ympärilläni suojelusenkeli, se on vierelläni ensimmäisestä henkäyksestä viimeiseen. Ottaa minut siipiensä suojaan ja suojelee pahalta maailmalta. Lisäksi apunani on armeija valon auttajia. Enkeleitä, henkioppaita, ylösnousseita mestareita ja muuta valon kansaa. He eivät tuomitse tai arvostele – ainoastaan rakastavat meistä jokaista, koko ajan. Tieto tästä tuo turvaa, rauhallisuutta, lempeyttä itseä kohtaan. Vaikka eläisin läpi hetkiä jolloin elämässäni ei ole montaa ihmistä, en ole ikinä yksin.

    Tärkein asia muistaa näiden oppaiden ja auttajien kanssa on tämä. Ihmisellä on itsemääräämisoikeus ja oma tahto. Kukaan näistä auttajista ei voi ottaa roolia elämässäsi ilman että pyydät apua. Riittää, että teet sen hiljaa mielessäsi. Tai voit tehdä sen myös kuten itse tein kerran, mäen päältä huutamalla. Toki, ensin varmistin moneen kertaan ettei lähellä ollut muita. Huutoni kun ei ollut ihmisille tarkoitettu. Tämän episodin jälkeen nauroin hiljaa mielessäni ajatukselle että joku olisi minut nähnyt mäen päällä huutamassa, mitäköhän he olisivat ajatelleet…. Noh, voit varmaan kuvitella.

    Avun pyytäminen muotoutuu mielessä helposti rukoukseksi. Itse erosin kirkosta 2000-luvun alusta. En ollut oikein tuntenut oloani kotoisaksi kirkon opetusten kanssa aikaisemminkaan, ja YLE TVn “Homoilta” oli viimeinen pisara. En halunnut olla osa yhteisöä jossa ajatellaan kuten tuossa surullisen kuuluisassa keskustelussa tuli julki. Se, että irtisanouduin kirkosta, avasi mulle oven tutkia omaa uskoani. Olen aina uskonut hyvään, johonkin suurempaan joka ohjaa ja pitää meistä huolen. Tähän tahoon voin luottaa, sitä voin kiittää ja pyytää apua kun sitä tarvitsen. Vuosien varrella olen huomannut kirkon sanoman ja omien ajatusteni välillä yhtäläisyyksiä, mustavalkoisuus on saanut harmaan sävyjä.

    Rukoukseni lähtee universumille, rakkauden lähteelle. Ilokseni olen huomannut, että usein rukouksiin vastataan. Yhdessä kohtaa matkaani pidin jopa kirjaa miten usein sain vastauksen rukouksiini, prosentti oli melko korkea. Ei ole liian pientä tai liian suurta asiaa mitä voit rukoilla. Meidät on luotu tähän maailmaan elämään ilossa, rakkaudessa, valossa ja yltäkylläisyydessä – sullekin kuuluu kaikki tämä. Yksi lausahdus raamatusta on mullakin usein käytössä: “Kun pyydät, sinulle annetaan.” Se on todeksi havaittu.

    Mutta asiaan palatakseni, sä et ole koskaan yksin. Pyydä apua niin sua autetaan, ja kun näin tapahtuu, muista kiittää. Sillä mitä enemmän tunnet kiitollisuutta, sitä enemmän sulle tuodaan asioita joista voit olla kiitollinen. Jätän sut oman aamurukoukseni pariin. Opettelin tämän joskus Nina-Matildan Voima kalenterikirjasta (2014), ja se kulkee matkassani joka päivä. Toivon sulle rakkautta, valoa ja lempeyttä tähän joulun odotukseen.

    Love wins, always.

    Anna minun päivääni pyhä järjestys.

    Anna ajatuksilleni pyhä järjestys, jotta ne voimistaisivat ja kohottaisivat energiaani, selkeyttäisivät päivääni ja antaisivat minun levätä, kun on levon aika.

    Anna minun päivääni pyhä järjestys.

    Anna askeleilleni pyhä järjestys, jotta kulkisin oikeaan suuntaan oikeaan aikaan, jotta osaisin viedä itseni minulle sopiviin paikkoihin ja tilanteisiin.

    Anna minun päivääni pyhä järjestys.

    Anna käsilleni pyhä järjestys, jotta käteni tarttuisivat oikeisiin askareisiin oikeaan aikaan, jotta käteni loisivat kauneutta, rauhaa ja rakkautta.

    Anna minun päivääni pyhä järjestys.

    Anna sanoilleni pyhä järjestys, jotta puhuisin rakkauden sanoin ja rakkaudellisella ajoituksella.

    Anna minun päivääni pyhä järjestys.

    Anna katseelleni pyhä järjestys, jotta näkisin oikeat asiat oikeaan aikaan, jotta huomioni kiinnittyisi minua ympäröiviin viesteihin, tosiolevan olennaiseen osaan kunakin hetkenä.

    Anna minun päivääni pyhä järjestys.

    Anna korvilleni pyhä järjestys, jotta kuulisin juuri ne asiat, joita minun tulee kuulla.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä voisinko auttaa sinua jotenkin.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Egon ääni vs. sydämen ääni

    Jotta sun olisi helpompi päästä kartalle, miltä eri lähteistä tulevat pään sisäiset äänet kuulostaa, ajattelin antaa ihan konkreettisen esimerkin omasta elämästä. Se vie meidät Tampereen Hämeenkadulle eräänä loppukesän päivänä joitain vuosia sitten. Tällöin käyty sisäinen keskustelu antaa hyvin selkeän kuvan siitä miten erilaisella äänensävyllä ego ja sydän keskustelevat, ja miten selkeästi ego huutaa peloista ja sydän rauhoittelee.

    Kävelin rauhassa Hämeenkatua pitkin kun puhelin soi. Soittaja oli vuokralainen, joka oli asunut omistamassani rivariasunnossa Porissa muutamia vuosia. Hän kertoi puhelussa, että on ostanut omakotitalon, ja muuttaa pois vuokrarivarista. Kuulin äänestä, että hän oli muutoksesta innoissaan, mutta myös vähän pahoitellen kertoi lähdöstään. Sovimme siinä miten homma viedään maaliin, avainten luovutukset, vuokratakuut ja muut, ja päätimme puhelun.

    Tästä alkoi sisäinen keskustelu pääni sisällä ja se meni jotakuinkin näin:

    Ego (jatkossa E): “Voi v****! Pitääkö sen lähteä just kun mulla tosi p**** tilanne itelläkin? Mitä mää nyt sitte teen? Millä mä maksan lainat?! En saa ikinä näin nopeesti uutta vuokralaista, ei mulla ole varaa pitää sitä tyhjillään. Eikä kukaan ostakaan kun taloudellinen tilanne on näin huono!”

    Sydämen ääni (jatkossa S): “Älä pelkää, selviät kyllä”

    E: “Mitä mä nyt sitte teen? Miten mä selviän? Ei mulla ole rahaa lainoihin!

    S: “No mutta muuta itse sinne. Asuthan täällä vuokralla, sun on helppo lähteä jos haluat.”

    E: “Jaa muuta Poriin?? No mitä järkee siinä nyt ois?! Eihän siellä ole mulle mitään! No ystäviä joo, muttei töitä.”

    S: “Ystävien arvo on suuri, saat heiltä apua kaikessa. Eihän sulla täälläkään ole töitä, ja olet halunnut pois Tampereelta, eikö?”

    E: “No joo, mutta en näin pakotettuna!”

    S: “Näin pitikin käydä. Tämä on ovi uuteen alkuun, käy katsomassa tämä kortti. Porissa on kiva asunto, ja töitä löytyy kyllä. Rohkeasti vaan, sää pärjäät kyllä.”

    E: “Ei hitto, pitäskö nyt sitte muuttaa takas Poriin…”

    Keskustelu käytiin kuin Aku Ankassa, kun olkapäillä keikkuu piru ja enkeli. Toinen rähisee ja toinen lataa rauhallisesti faktoja pöytään ja toteaa että kaikki järjestyy. Niin mä sitten päätin luottaa sydämen ääneen ja muutin Poriin. Kaksi viikkoa muuton jälkeen kävin lounaalla vanhan ystävän kanssa, hän tarjosi mulle vakituisen työpaikan ja seuraavat pari vuotta viihdyin Porissa oikein hyvin. Sinä aikana aloin panostaa henkiseen kasvuuni entistä enemmän, opin manifestoimaan elämääni asioita, ja kun tuli aika muuttaa ja myydä se rivariasunto, manifestoin sen myydyksi kuukaudessa. Välittäjän arvio myyntiajasta oli noin puoli vuotta, mutta mä tiesin että se menisi kuukaudessa. Ja niinhän se meni – ekalla näytöllä.

    Ajatukset ja tunteet luo asioita, ne rakentaa huomisen todellisuutta. Se, mitä koet tänään syntyi eilisen ajatuksista. Mitä haluat kokea huomenna? Ajattele ja tunne SE tänään! Ja kuten tarina opettaa, kannattaa kuunnella sydämen ääntä, se ohjaa sua juuri oikeaan suuntaan, vaikka siinä tilanteessa et aina ymmärräkään sitä.

    Haluatko kuulla lisää miten manifestoin tai erotan sydämen äänen egon äänestä? Kysy. Kerron mieluusti.

    Love wins, always.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä voisinko auttaa sinua jotenkin.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Äänet päässäni – kuka puhuu?

    Tiesitkö, että me pyöritämme päässämme päivittäin 60-80 000 ajatusta? Se on aika paljon se. Huomaatko koskaan pysähtyväsi ajatustesi äärelle? Kiireen keskellä tuskin, on niin paljon tekemistä ja mieli tekee ison osan automaatiolla (on myös tutkittu, että 80% ajatuksistamme on tänään samoja kuin eilen). Hyvä onkin, että osa arjesta sujuu sen enempää ajattelematta. Olisi sekin raskasta jos jokainen asia pitäisi miettiä erikseen. Toki, silloin ei onnistuisi multitaskaus kun mieli keskittyisi yhteen asiaan kerrallaan. Tämä kirjoitus ei kuitenkaan keskity siihen miten paljon ajattelemme, vaan mitä ajattelemme, ja mistä ne ajatukset tulee.

    Isossa kuvassa saamme ajatuksia kahdesta suunnasta. Niitä nousee pintaan egosta (looginen mieli) sekä sydämestä / sielusta / omasta korkeimmasta. Ego ohjailee meitä arjen pyörittämisessä, järkeä ja loogisuutta vaativissa asioisssa. Itse kuulen sen äänen komentavana, matalana. Ääni on rauhallinen kun en ole stressaantunut, mutta johan ääni muuttuu, kun deadlinet paukkuu ja pitäisi olla enemmän, parempi, nopeampi – mieluummin jo eilen. Stressin noustessa myös komentava ääni nousee, samalla se alkaa sisältää vähättelyä ja syytöksiä. “Et taaskaan riitä”, “miten VOIT olla näin hidas”, “etkö sä osaa vieläkään EDES exceliä kunnolla pyöritellä”… Ei kovin mukavia ääniä päässä. Puhumattakaan äänistä, jotka saa vallan kun mennään masennuksen puolelle.

    Samanaikaisesti ulkoinen minä näyttää että pärjään hyvin. Vähän on kiirettä mutta kyllä tää tästä! En usko, että olen yksin tämän asian kanssa. Koemme valtavia paineita, mutta näytämme ulospäin että jaksamme hyvin, koska meidät on opetettu pärjäämään!

    Onneksi on vaihtoehto, johon olen itse herännyt vasta tässä keski-iässä. Voi myös myöntää että on väsynyt ja tarvitsee lepoa. On myös hedelmällistä kysyä itsesyytösten hetkellä: “kuka puhuu?” Kun aloin kyseenalaistaa omaa ajatteluani, huomasin että egoni on kuin chi hua hua joka räksyttää tanskandogille lasioven takana, mutta hiljenee, kun lasiovi avataan. Rohkeus räksyttämiseen loppuu kun ei saa huudella enää “puskista”. Koen, että tanskandoggi lasioven takana on rakkaus ja lasiovi siinä välissä on sydämeni ääni. Ego riehuu ja kiukkuaa niin kaun kuin itse kyseenalaistan “kuka puhuu” – jolloin sydämeni ääni saa mahdollisuuden astua esiin, avata lasioven, jonka takana on suurin kaikista – rakkaus. Tämä vertauskuva tuli itse asiassa mulle mieleen tässä kirjoittaessa, sillä olen parina päivänä putkeen saanut instagram feediini näitä chihu – tanskandoggi videoita. Katso vaikka itse, eikö tässä ole selvästi ego, oma korkein ja rakkaus? Luonto auttaa meitä ymmärtämään itseämme. Kiitos siitä. Mainittakoon vielä, että musta sekä chihut että tanskandogit ovat vallan ihania ja valloittavia persoonia, rakkaita kaikki.

    Sydämen ääni, sieluni ääni kuulostaa mulle hyvin rauhalliselta, lempeältä, pehmeältä. Se ei koskaan huuda eikö korota ääntään, vaan lähinnä toteaa asioita rauhalliseen sävyyn. Sydämen ääni ei tule koskaan riitelemään egon kanssa, vaan odottaa vuoroaan. Se odottaa että minä hiljennän egon, laskeudun itseni äärelle ja kuuntelen. Kuten lihas vaatii harjoittelua kasvaakseen, sydämen äänen kuuleminen vaatii harjoittelua tullakseen osaksi arkea. On mielenkiintoista tiedostaa nämä kaksi eri ääntä, ja alkaa seuraamaan omaa sisintään, kuka puhuu milloinkin. Kun itse aloin tietoisesti kuuntelemaan sydämen ääntä, huomasin sen tulevan esiin kun tunsin rakkautta, iloa, tai muita värähtelyä nostattavia tunteita. Varsinkin kiitollisuuden tunteen vallatessa kehon, sydämen ääni kuiskii rakkauden sanoja, joita ääneen toistaessa saa jakaa toisillekin hyvää. Se on maailman paras tunne!

    Kannattaa kokeilla “kuka puhuu”-harjoitusta, ja opetella pikku hiljaa erottamaan mistä ajatukset tulee. Kerron sulle seuraavassa kirjoituksessa hyvän esimerkin siitä, miten sydämen ääni johdattaa isoihinkin päätöksiin. Nyt laskeudun arkeen ja lähden imurointihommiin!

    Lempeyttä päivääsi!

    Love wins, always.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä voisinko auttaa sinua jotenkin.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Aamun meditaation viesti sinulle

    Aamu on hyvää aikaa meditoida. Maailma ei ole päässyt vielä heräämään ja ottamaan haltuun huomiotasi, joten on helpompi virittäytyä kuuntelemaan omaa sielun ääntä, korkeimpaa minää, tai miksi kukakin haluaa sitä kutsua. Mulla on tapana myös kirjoittaa annettuja ajatuksia. Tänään tuli tunne että haluan jakaa aamun viestin. Se kuuluu näin.

    “Rakkaus on kaikki. Mitä hengität, mitä näet, mitä koet. Rakkaus on kaikkialla. Joskus se on piilossa surun alla, pahan olon alla, mutta rakkaus on. Ikuista. Kaikessa ja kaikissa. Näe se pimeydenkin takaa. Näin pimeys väistyy ja tilalle tulee valo. Aivan kuten aamu valkenee, rakkaus voittaa.”

    Näillä sanoilla kohti tiistai päivää.

    Love wins, always.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä voisinko auttaa sinua jotenkin.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Parin viikon sometauko – kannattiko?

    Tänään on kulunut jo 16 päivää siitä kun kirjauduin ulos Instagramista ja Facebookista. Kyse ei ollut mistään periaatteesta tai ihmiskokeesta sen kummemmin, halusin vain hetken rauhaa, pysäyttää mieleni oravanpyörän mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, jotta kuulisin jälleen oman sisäisen ääneni kirkkaammin.

    Kirjauduin ulos tileistäni pari viikkoa sitten perjantaina, ja voin rehellisesti myöntää, että ensimmäinen viikonloppu oli melko haastava. Käsi hakeutui puhelimelle monta kertaa tunnissa vain huomatakseen, että ainut viihdyke oli Aamulehden nettisivut, jotka eivät valitettavasti päivity ihan samalla tahdilla kuin some feedini. Usein kun tartui puhelimeeni, en tietoisesti edes ajatellut asiaa, vaan havahduin tekemiseeni vasta kun puhelin oli jo kädessä. Pelottavaa. Addiktio tuntui olevan ihan kohtuu tasolla.

    Muutaman päivän jälkeen tämä toiminta kuitenkin rauhoittui. Yllätyin vähän itsekin miten nopeasti! Mutta hyvä niin. En koe, että olisin jäänyt jostain paitsi tämän parin viikon aikana. Mietin olisiko jatkossakin mahdollista olla pois somesta ainakin puhelimella. Toki, tähän tulee ”mutta” nyt kun palaan töihin. Viestintää ja markkinointia kun tehdään tänä päivänä melko paljon some-kanavien kautta. Vaihtoehtona on tehdä töitä koneella puhelimen sijaan, mutta jotenkin varsinkin IG on todella kökkö käyttää koneella. Samalla kun naputan tätä, huomaan, että selitän itselleni, miksi some luurissani on hyvä juttu. En siis olekaan aivan niin irti koukusta kuin luulin!

    Täytyypä vielä miettiä, miten tämän palapelin pelaisin niin, että saisin some-aikaa, mutta MYÖS omaa aikaa, sillä nämä kaksi viikkoa ovat olleet ihanaa aikaa itseni kanssa. Olen meditoinut paljon, opetellut lisää kanavoinnista, hoitanut itseäni reikillä, käynyt enemmän kävelyillä, lukenut…tehnyt ylipäätään asioita, jotka ovat aiemmin jääneet somen jalkoihin. Luonto on ollut lähempänä kaikkien aistien kautta. Ihmiset kaupungilla ovat olleet lähempänä kun olen ollut hetkessä, katsellut ja kuunnellut tarkemmin.

    Haluan löytää tähän hommaan tasapainon. Pitäisikö sittenkin yrittää toimia somessa vain koneella, jättää se pois puhelimesta? Vaikea päätös. Taidan nyt ainakin kirjautua takaisin sisälle ja katsoa viestit sekä julkaista tämän blogin! Eihän kukaan edes tiedä, että olen takaisin blogimaailmassa! Kohta tietää – koska some.

    Love wins, always.

    PS. vastaus otsikon kysymykseen: Kannatti. Ehdottomasti.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä voisinko auttaa sinua jotenkin.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Sielun suunnitelma ja oppiläksyt

    Mistä olen tullut? Miksi elän juuri nyt? Miksi synnyin juuri tähän perheeseen? Miksi juuri Suomeen? Tässä kysymyksiä, joita olen pohtinut aiemmin elämässäni vähemmän, mitä lähempänä 50 ikävuotta on, sitä enemmän nämä asiat ovat kiinnostaneet. Kerron sinulle nyt mitä olen saanut vastaukseksi useista kirjoista, joissa käsitellään metafysiikkaa, kerrotaan tutkimuksista joissa on ihmisiä haastateltu hypnoosissa tai mitä asioista on meille kanavoitu.

    Tiedän, että kirjoitan asioista, joista on paljon mielipiteitä ja näkemyksiä ja haluankin korostaa, että en tiedä totuutta – tiedän vain oman totuuteni ja sen sinulle nyt avaan.

    Uskon että sielumme elää satoja elämiä sekä maan päällä että muilla planeetoilla, monissa eri muodoissa. Uskon, että olen itsekin elänyt tällä planeetalla useita elämiä ennen tätä. Olen käynyt menneiden elämien tulkinnoissa ja kuullut asioita, jotka ovat selittäneet toimintaani tässä elämässä, mutta se on ihan oma tarinansa.

    Me kaikki olemme lähtöisin samasta valosta, lähteestä, yhteydestä, luojasta, taivaasta – millä nimellä kukakin haluaa sitä kutsua. Itselleni se on universumi. Ennen sielun laskeutumista universumista ihmiskehoon, se suunnittelee oman elämänsä maan päällä. Tätä suunnitelmaa kutsutaan sielun suunnitelmaksi. Se sisältää elämän suurimmat ilot ja surut, muutoskohdat, sekä tärkeimmät oppiläksyt, jotka sielun pitää elämän aikana suorittaa noustakseen seuraavalle tasolle. Sielun suunnitelmassa on myös kuolinpäivämme. Ennen maan päälle tuloa tämä sielun suunnitelma allekirjoitetaan. Sielu sitoutuu oppiläksyihin, sekä ihmis elämänsä eri tapahtumiin.

    Syntyessämme ihmiskehoon, emme tietenkään muista sielun suunnitelmaamme, vaikka aina seitsemään ikävuoteen asti meillä on vielä vahva yhteys henkimaailmaan. Tämän jälkeen verho tihenee ja iän myötä ”elämän realiteetit” ottavat vallan ajattelustamme ja aisteistamme.

    Sielu valitsee vanhempansa sen perusteella mitä oppiläksyjä sielun suunnitelma pitää sisällään, sekä omia, että vanhempien. Jotkut sielut tulevat maan päälle vain hetkeksi ja kuolevat nuorena. Tämä on kirjoitettu sekä lapsen että vanhempien sielun suunnitelmaan. Nuoren kuolema opettaa sieluille jonkin asian, jota se on tullut maan päälle opettelemaan. Se voi olla irti päästäminen, anteeksiantaminen, rakkauden vastaanottaminen, katkeruudesta selviäminen, tai joku muu kuoleman käsittelemiseen liittyvä asia.

    Olen miettinyt omaa sielun suunnitelmaani paljon. Mitä asioita minun on pitänyt opetella eri elämänvaiheideni kautta. Kaikki läheisteni kuolemat, työnarkomania ja uupumiset, päätös elää lapsettomana, vaikeus päästää ketään lähelle…ja toisaalta mahtavat mahdollisuudet työmarkkinoilla, ihanat ystävät ja läheiset. Paljon iloa – ja tuskaa.

    Vaikeuksia kohdatessa sitä helposti takertuu ajatukseen ”miksi tämä tapahtuu minulle (to me)?”. Uhriutuminen on helppoa kun sydäntä viiltä suunnaton kipu, aivan kuin joku yrittäisi repiä sydäntä rinnasta irti. Vasta myöhemmin pystyy katsomaan tapahtumia kauempaa ja silloin usein ymmärtää, että asiat tapahtuvat ”minua varten (for me)”. Jokainen siinä hetkessä kamalalta tuntunut tilanne pitää sisällään viisauden, opin, joka on mahdollisesti ollut osa sielun suunnitelmaani. Rakkaan ihmisen menettäminen opettaa elämään hetkessä, arvostamaan kaikkia läheisiä jotka ovat vielä täällä. Uupumus opettaa armollisuutta, avun pyytämisen tärkeyttä, kiitollisuutta terveydestä ja paljon, paljon muita asioita. Vaikka polku oppimiseen on kivulias, ymmärrys ja sieluun laskeutuva tietoinen rauha on sen arvoista.

    Sielun oppiläksyistä hyvänä esimerkkinä omalla kohdallani toimii ihmissuhteet. Kun ensimmäinen pitkä parisuhteeni päättyi kahdeksan vuoden jälkeen omasta aloitteestani, luovutin rakkauden suhteen. Seuraavat vuoden sisälsivät huonoja ihmissuhteita, vedin puoleeni ihmisiä, jotka kohtelivat minua kaikin tavoin epäkunnioittavasti, siihen pisteeseen, että erään riidan jälkeen itkin paniikkikohtauksen vallassa suihkun nurkkauksessa peläten henkeni puolesta. Oppiläksyni oli uskoa rakkauteen. Oikeaan, turvalliseen ja lempeään rakkauteen. Muistan selkeästi hetken jolloin olin jälleen ajautumassa huonoon suhteeseen, kuinka jokin sisälläni liikahti kuin kysyen ”etkö vieläkään ole oppinut? Ansaitset parempaa.” Tuossa hetkessä oivalsin, että todellakin, minä ansaitsen parempaa, ansaitsen oikean rakkauden, ja jätin lähtemättä samalle polulle uudelleen.

    Kun päätin asettaa oman hyvinvointini etusijalle, polulleni tuotiin sielunkumppanini, jolle kerroin jo hyvin suhteemme alkuvaiheessa, että tämä ei ole ensimmäinen elämä jonka vietämme yhdessä. Hän tuntui heti tutulta, turvalliselta, omalta ihmiseltä. Piti kuitenkin kulkea pitkä matka päästäkseni tähän, mutta kaikki kipu ja tuska oli sen arvoista, että tänä päivänä koen joka päivä rakkautta, läheisyyttä, lempeyttä ja iloa parisuhteessani. Kiitos universumille tästä opetuksesta.

    Uskon, että sattumia ei ole. Synkroniteetteja sen sijaan vilisee arjessa jatkuvasti. Joskus kun mietin jotain tiettyä ”sattumusta” elämässäni, ymmärrän, mitä kaikkea piti tapahtua että asiat menivät niin kuin menivät – universumi järjesteli asiat tapahtumaan juuri oikeaan aikaan.

    Elämä on jatkuvaa oppimista, tärkein oppi meille kaikille on oppia rakastamaan ja vastaanottamaan rakkautta. Sekä olla kiitollinen siitä mitä on. Kun näkee ympärillään asioita joista on kiitollinen, alkaa saamaan ympärilleen lisää asioita joista voit olla kiitollinen. Sama toimii toisinpäin. Jos näet ympärilläsi puutosta ja negatiivisuutta – vedät puoleesi lisää samaa energiaa. Ihmisellä on vapaa tahto – näin ollen saamme itse päättää ajatuksemme. Kannattaa olla tarkkana! Koska ”thoughts become things” – ajatuksista tulee asioita.

     Love wins, always.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä voisinko auttaa sinua jotenkin.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Häpeänä herkkyys

    Kello raksuttaa vasta aamuyötä, mutta kuten asiaan kuuluu, olen jo hereillä. Unettomuus on uupumuksen yksi inhottavimmista oireista. Halu ja mahdollisuus nukkumiseen olisi, mutta mieli päättää toisin. Kaikki mahdolliset kikat ja keinot lääkkeitä lukuunottamatta on testattu, viimeisimpänä ajatusleikki herätessä. Toistan mielessäni sanaa ”ja”, jolloin muille ajatuskeloille ei ole tilaa. Tämä toimi parina yönä mainiosti! Sain uudestaan nukahdettua ja heräsin kahdeksan tunnin yöunilta hymy huulilla. Tänään se ei enää lähtenyt, joten nousin ylös kirjoittamaan.

    Kun kävin tällä viikolla lääkärillä, osui kohdalleni nuori lääkäri jonka kanssa olimme heti samalla aaltopituudella. Hän ei määrännyt minulle lääkkeitä, vaan kuunteli mitä puhuin ja määräsi lisää lepoa (sairaslomaa) ja metsäkävelyitä (kyllä, Suomessakin tämä on vihdoinkin todellisuutta, ihanaa!). Hän pyysi myös pohtimaan, mitkä ovat ne piirteet itsessäni jotka ajavat minut uupumukseen. Varmasti se, että lapsena sain hyväksynnän koulussa pärjäämisen kautta. Samalla halu miellyttää ja tulla huomatuksi oli kova. Oiva pohja perfektionismille. Yrittäjävanhemmat, jotka muistivat joka välissä kertoa miten tärkeää työ, ja sen hoitaminen hyvin on. ”Työ menee elämässä kaiken muun edelle” oli heidän viestinsä.  Tähän kun lisätään vielä herkkyys niin alkaa paketti olla kasassa.

    Herkkyys mun tapauksessa tarkoittaa ilmapiirin tuntemista, aistimista, toisten tunteiden ja mielialojen jatkuvaa haistelua alitajuntaisesti. Jos esimerkiksi menen huoneeseen jossa on juuri riidelty, tulee mulle fyysisesti paha olo. Kurkkua kuristaa ja hengittäminen on vaikeaa. Aikuisena olen oppinut elämään tämän kanssa, mutta lapsena saatoin purskahtaa itkuun ilman mitään näkyvää syytä. Muistan elävästi päiväkodista tapauksen, jossa hyvä ystäväni itki lohduttomasti pahaa oloaan. Se sattui myös minuun niin paljon, että aloin itsekin itkemään. Tästä seurasi tietysti muiden lasten pilkka ja minulla syvä häpeän tunne. Aikuisilta en muista tilanteessa saaneeni tukea, vaan olimme siinä ystäväni kanssa kaksin itkuisina muiden lasten nauraessa ympärillä. Pienestä asti olen siis oppinut että herkkyys on heikkoutta, hävettävä asia. Pitää olla vahva.

    Ja minähän olin. Kasvatin ympärilleni niin vahvan suojakuoren ettei sen läpi päässyt (näkyvästi) mikään. Herkkä ei saanut olla, aikuisen on pärjättävä ja se tarkoittaa kovuutta elämän kovassa koulussa. Vasta neljänkympin paikkeilla aloin ymmärtämään, että herkkyys onkin suotavaa, ja aloin opetella käyttämään sitä voimavarana. Nykyään ystäväni ja kollegani tietävät, että purskahdan helposti itkuun ja koen tunneilmapiirin hyvin vahvasti. Se on helpottavaa, sillä se antaa tavallaan luvan puhua asioista enemmän. Herkkyydestä on siis tullut häpeän sijaan supervoima josta olen kiitollinen. On ok kokea vahvasti, ja on ok myös sanoa ääneen, ettei ole voimia tehdä asioita. Joskus voi esimerkiksi päivään kasaantua muutama tilanne, joissa on läsnä negatiivisia tunteita ja ristiriitoja, piilotettua kiukkua tai ahdistusta. Nämä tilanteet syövät jaksamistani paljon. Nykyään minulla on onneksi kasvanut rohkeus sanoa tällöin illan menoille ”ei kiitos”. On ok olla omassa hiljaisuudessaan ja hoitaa itseä kovan päivän jälkeen. Ihmiset ympärillä ymmärtävät. Aina ei ole ollut näin mutta se johtunee siitä, että oman kasvun myötä olen karsinut ison määrän ihmisiä ympäriltäni. Jäljellä on tiivis lähipiiri joka elää valosta, rakkaudesta ja inhimillisyydestä. Elämäntapavalittajat ja negatiivisuuden kylväjät ovat löytäneet uusia (toivottavasti ei kovin herkkiä) ihmisiä ympärilleen.

    Herkkyys on siis superlahja. Se toimii erinomaisena työkaluna ihmisten auttamisessa, sekä avaa ovia henkiseen kehitykseen. Kun haluaa olla paljon yksikseen palautuakseen päivän tunnemyräköistä, on helppo asettua meditaatioon, käsillä olevaan hetkeen. Ja juuri se on avain yhteyteen oman korkeimman minän kanssa. Läsnäolo, ajatusten tuominen tähän hetkeen. Tiesitkö, että tutkittu tieto kertoo meidän ihmisten olevan ajatuksissamme 80% ajasta menneessä tai tulevassa – murehtien asioita jotka tuskin koskaan tulevat tapahtumaan, tai ovat tapahtuneet jo emmekä voi niille enää mitään? Mitä ajanhukkaa!

    Kello on viisi. Lokakuinen aamu on synkkä, luonto lepää valmistautuen talveen.

    Toivon sulle päivään rakkautta ja valoa. Pyritään olemaan läsnä hetkessä ja muistetaan, että koskaan ei voi ulkonäön perusteella tietää millaista taakkaa toinen kantaa – ollaan ihmisiä ihmisille.

    Love wins, always.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä voisinko auttaa sinua jotenkin.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Välähdys lokakuun pimetessä

    Eletään lokakuuta 2025. Olen juuri saanut kuulla diagnoosin ”burn-out” – elämäni kolmannen kerran. Jep, tässä sitä taas mennään. Vanha sanonta väittää, että kolmas kerta toden sanoo. Jään miettimään, tarkoittaako se tässä kohtaa että ”kolmas kerta jo, palaat tähän näköjään aina” vai ”kolmas yritys taklata sisäiset demonit jotta tähän ei tulla enää”? Päätän valita jälkimmäisen vaihtoehdon, sillä olen vasta 47-vuotias ja halu elää täysillä on vahvempi kuin nöyrtyminen kaavan toistumiseen koko loppuelämän ajan.

    Päätös johtaa tekoihin, ajatuksista tulee asioita – tai kuten yksi opettajistani Mike Dooley aina sanoo ”thoughts become things”. Niinpä sukellan sieluni syvyyksiin ja kysyn omalta korkeimmalta tietoisuudeltani lyhyen, yhden sanan kysymyksen ”MITEN?”.

    Vastaus ei tule heti, eikä edes hetken kuluttua. Vasta parin päivän kuluttua, aamulla herätessäni, silmien ollessa vielä suljettuna sängyllä köllötellessä vastaus tupsahtaa päähäni – KIRJOITA! Kirjoita kaikesta kokemastasi, miten henkisyys on soluttatunut elämääsi, miten se on sinua auttanut, miten se on sinua testannut, miten se on muokannut sinut sellaiseksi joka olet nyt. Kerro mitä olet oppinut sielun suunnitelmasta, visualisoinnista, manifestoinnista, karmasta, enkeleistä, valon oppaista, taroteista, energiasta – ihan kaikesta!

    Aivan. Minähän olen kulkenut tätä henkisyyden oppipolkua nyt kymmenen vuotta. Onhan tässä tarttunut mukaan kaikenlaista. Tarinoita ja työkaluja jotka voisivat auttaa muitakin! Niinpä herättyäni aloin tuumasta toimeen – varasin domainin ja aloin työstämään blogisivua. Tätä sivua jolla nyt olet.

    Tunnen kuinka kehossani liikkuu kirkas valo, joka täyttää kaikki soluni. Ihollani kulkee innostuksen muurahaisia ja sydämessä on rakkauden lämpö, joka ei voi tarkoittaa muuta kuin että tästä matkasta tulee hyvä, todella hyvä.

    KIITOS, että olet mukana, yhdessä luomme jotain uutta tähän maailmaan.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä voisinko auttaa sinua jotenkin.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

    Eletään rakkauden aikaa, tulet huomaamaan, että se näkyy kaikkialla.