Unelman toteutuminen tuntuu hämmentävältä. Ei meinaa mennä järkeen, että asia, jota olet manifestoinut, visualisoinut ja toivonut vuosikausia – on nyt yhtäkkiä siinä. Mulle kävi pari päivää sitten niin.
Aloitin kirjoittamaan kirjaa 4.10.2019. Olin tuolloin saanut potkut työstä, joka oli koko identiteettini. Harrastuksesta oli tullut työ, ja tuo harrastus oli alkanut jo 10-vuotiaana. Niinpä kasvoin työhöni, elin ja hengitin sitä 24/7. Kun tuo työ päättyi ja identiteettini hävisi sen mukana, minä katosin. En tiennyt ollenkaan kuka olen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, miten pärjään ilman sitä mikä olen aina ollut. Masennuin. Muutama kuukausi meni nukkuessa ja pahassa olossa velloessa. Masennuslääkkeet toivat öihin jännitystä unien ollessa todella hämäriä ja vauhdikkaita, päivät olin olemassa – tuntematta mitään. Värit olivat hävinneet elämästäni – oli vain yksi väri; harmaa.
Samaan aikaan äitini sairastama Alzheimer jatkoi etenemistään, ja eräänä päivänä syksyn harmautta ikkunasta katsellessani sain vastauksen kysymykseeni ”kuka mä olen? Mikä mun syy olla täällä on?” Muistan sen hetken vieläkin hyvin. Sieluni kuiskasi hiljaa, ”nythän sulla on aikaa kirjoittaa se kirja.” Kuiskaus oli rauhallinen, lempeä, toteava. Siitä tiesin, että se oli sieluni puhetta.
Aivan. Äitihän oli moneen kertaan maininnut, että saisin käyttää hänen elämänsä päiväkirjojaan kirjoittamiseen, jos haluaisin. Ennen ei ollut aikaa, nyt on. Soitin äidille saman tien ja pyysin päiväkirjoja luettavakseni. Seuraavana päivän hain kaksi laatikollista vihkoja ja aloin käymään niitä läpi. Elämälläni oli jälleen tarkoitus. Kirjoittaisin kirjan, joka toisi toivoa Alzheimeria sairastavien läheisille. Kirjan, joka kertoisi, että kaikki tunteet sairauden äärellä ovat sallittuja, ja että se rakas ihminen on edelleen olemassa vaikka mieli surkastuu. Sielu ei kuole koskaan – se vaan jatkaa matkaansa kun tämä elämä päättyy.
Halusin kirjoittaa rehellisesti ja raa’asti myös vaikeista asioista. Miten olen joutunut kohtaamaan omat uskomukseni ja pelkoni äidin sairauden kautta. Miltä riittämättömyys ja valtava kiukku tuntuu – ja miten se voi muuttua seuraavassa hetkessä sydämen murskaavaksi suruksi. Kirjoitin ja itkin. Kirjoitin ja nauroin. Kirjoitin ja ihmettelin, miten paljon mulla olikaan samoja ajatuksia kuin äidillä oli nuorempana ollut.
Tämä kirjaprojekti nosti mut takaisin elämään kiinni. Mulla oli jälleen tarkoitus, punainen lanka elämässäni. Tiesin tasan tarkkaan miksi olen täällä. Tuodakseni toivoa, valoa ja rakkautta kanssakulkijoille. Ja tämä kirja on alkusysäys jollekin suurelle.
Vuodet vieri. Elämääni tuli muita asioita, kun olin jälleen toimintakykyinen. Sain uuden työn, löysin rakkauden, jolle ei ollut entisessä työnarkomaanin elämässä tilaa. Meille tuli kissa, toinen iso rakkaus. Olin onnellinen.
Kun äidin tila jälleen paheni ja hän muutti pois kotoaan, kuulin jälleen kuiskauksen ”kirjasi odottaa valmistumistaan”. Aivan, halusin kirjan valmiiksi, kun äiti on vielä täällä. Jatkoin kirjoittamista ja samalla esitin pyynnön universumille – auttakaa tämän kirjan saamisessa ihmisten tietoisuuteen. Rukoilin, otin pieniä askeleita asian edistämiseksi, kiitin jokaisesta pienestä merkistä, että asioita tapahtuu.
Kunnes tuli päivä jolloin Instagramia skrollatessani törmäsin videoon ”onko sinulla kirja, jonka haluaisit julkaista?” HELL YEAH!! Siitä lähti keskustelut, ja pari päivää sitten allekirjoitin kustannussopimuksen Viisas Elämä kustantamon kanssa. Kerroin asiasta ensi vain läheisimmälle rakkaalle. Oli pakko nukkua yön yli ennen kuin uskalsin sanoa sen ääneen muille – halusin varmistaa, etten ollut nähnyt unta!
Unelmat toteutuu! Kun haluat jotain, tee sille elämässäsi tilaa jotta se mahtuu konkretisoitumaan. Pyydä, näe sielusi silmin miten onnellinen olet, kun olet saavuttanut haluamasi, tunne miten onnellinen olet. Näin luot toiveesi ympärille oikeanlaisen energian, joka lähtee toteutumaan. ”Sitä saa mitä tilaa”, ”saat sen mitä pyydät”, ”pyydä niin sinulle annetaan”…. niin monta kertaa meille on tämä totuus sanottu erilaisin sanakääntein. Miksi emme käytä tätä universaalia totuutta enemmän luodaksemme unelmiamme todeksi?
Kun Viisas Elämä kustantamo oli musta kiinnostunut, tutkin tietenkin keitä muita kirjailijoita heidän ”tallissaan” on. Löysin useita nimiä joiden teoksia olin itsekin lukenut rakentaessani itseäni uudelleen. Eilen aloin kuuntelemaan Ilkka Koppelomäen kirjaa ”Saa mitä haluat”, ja huomasin hymyileväni lähes koko ajan sitä kuunnellessani. Ilkka sanoittaa sen, mitä mä olen tehnyt itseni kanssa viimeiset 7 vuotta. Valmentajani ovat olleet eri tyyppejä mutta viesti on ollut sama. Tapa kehittää itseään on sama. Jos kiinnostaa, ota tuo Ilkan kirja lukuun/kuunteluun.
En tiedä susta, mutta itse aion todellakin luoda elämääni paljon, paljon lisää hyvää. Rakkautta, iloa, valoa, ja kaikkea mitä oon aina ajatellut etten ansaitse. Me ansaitaan KAIKKI hyvä! Mitä sä haluat elämääsi lisää?
Toivon, että kaikki unelmasi toteutuvat. Oot rakas ja tärkeä.
Leave a Reply