Rakkauden Aika

Kesäkuun alussa alkaa kesälomat pyöriä, ja monet painavat vielä viimeisiä viikkoja ennen lomaansa yrittäen saada maailman valmiiksi. Itseni mukaan lukien. Yritetään olla mahdollisimman tehokkaita että saadaan sitten lomailla rauhassa ilman että työasiat vaivaavat mieltä. Nykyään onnistun siinä jo melko hyvin, mutta meni vuosikymmeniä että elämä oli lomallakin työtä.

Mikä on sitten muuttunut, että tähän on päästy? No suurimpana muutoksena varmaan työnkuva. Entisellä toimialallani urheilun parissa ei oikein tunnettu lomia. Kun aloitin työni urheiluseurassa 2000-luvun alussa, seura työnantajana oli melko uusi juttu. Hyvin helposti työntekijän päälle kasautui sekä työsopimuksessa luetellut työt että paljon muita seuran arkeen liittyviä töitä. Työaikoja ei ollut vaan töissä oltiin oikeastaan koko ajan. Päivät toimistolla ja illat kentillä. Ei kukaan valvonut paljonko tunteja kertyi, eikä kukaan edes ohjeistanut että niin piti tehdä. Palkka tuli kerran kuussa ja se oli aina sama, riippumatta tehtyjen tuntien määrästä.

Yli kymmenen vuotta tein töitä rakkaudesta lajiin – tunteja laskematta, kunnes alkoi hapottaa. Kaksi uupumista näytti että nyt ei enää keho jaksa tätä meininkiä, eikä kyllä pääkään. Niin monta vuotta on usvan peitossa etten kehtaa edes laskea. Kovaa mentiin ja kivaa oli. Kunnes ei enää ollut.

Uupumusten jälkeen ymmärsin, että työ on kuitenkin vain työtä ja terveyteni on kaiken etusijalla. En vaan VOI jatkaa samaa tahtia tai sairastun vakavammin. En voi väittää että tämä ymmärrys olisi konkretisoitunut elämässäni nopeasti. Kuten alkoholisti tai nisti, myös minut työaddiktiosta paranemiseni piti sisällään retkahduksia. Tunnit karkasivat käsistä, vaikka tällä kertaa niitä jo laskin. Keho huusi apua jo pienemmästä stressistä kuin ennen, samoin mieli. Ihmisten ja asioiden nimien unohtelu, mitä olin tekemässä?-kysymykset ja kymmenen eri aloitettua sähköpostia oli taas jokapäiväistä. Kunnes jälleen kerran sain itseni kiinni teosta ja rauhotin tahtia.

Lopullisen avun addiktiooni sain toimialan vaihtamisesta. Uusi työ, TES:n mukainen palkka, maksettu loma (WAU!), työajan kirjanpito. Tällaista on olla töissä “tavallisessa” työssä. Neljä viikkoa maksettua kesälomaa – ei huano. Piti kuitenkin elää lähes viisikymppiseksi päästäkseen tähän tilaan. Parempi näin myöhään kuin ei nytkään!

Puristan siis ihan mieluusti nämä viimeiset viikot, sillä sen jälkeen työpaikan ovi sulkeutuu, ja työasiat jää muiden asioiden taustalle kokonaiseksi kuukaudeksi. Bliss! Toivon, että sullakin on mahdollisuus ottaa kesällä aikaa rauhoittumiseen, lomailuun ja kauniin kesä Suomen ihasteluun. Nautitaan valosta ja lämmöstä ja jos saa pyytää – älköön kukaan kertoko mulle lomani aikana miten pitkä aika on jouluaattoon!