Rakkauden Aika

Mitä tarkoittaa elää rakkaudesta käsin? Mitä on henkinen kasvu käytännössä? Miten elämä muuttuu kun alat ymmärtämään, että ajatuksista tulee asioita? Tavallista arkea henkisen kasvun oivalluksineen ja kompurointeineen avattuna blogin muodossa.

Viimeaikaiset ajatukset

Päiväkirjailija

Mitä kertoisin itsestäni? Viralliselta koulutukseltani olen YTM, teen päivätyöni liikunnan hallinnoinnin parissa. Intohimojani ovat inhimillisyys, toisen auttaminen, uuden oppiminen. Olen myös Life Coach, NLP practitioner, Reiki-hoitaja….kuten huomaat, kaikki opinnot tähtäävät toisen auttamiseen, sen takia kirjoitan myös tätä päiväkirjaani. Jotta sinä saisit oivalluksia omaan elämääsi – kerrothan, jos näin käy! Sinä pystyt, sinä riität, ja olet rakas – tänäänkin.

  • Rauha

    Istun mökillä sohvalla ja katselen ikkunasta keväistä lehtipuumetsää, joka heiluu tuulessa huminan kantautuessa aina sisälle saakka. Jaloissani pesee itseään kissa, joka nauttii olostaan mökillä, puolivuotias muru opettelee vielä, kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Tämä kissa tuli meille juuri kun sen kuuluikin. Se on tuonut mukanaan valtavasti iloa ja ehdotonta rakkautta.  Se on opettanut miten tärkeää on levätä kun väsyttää, ja sen hellyydenkaipuun vuoksi itselläni useampi some-hetki sohvalla on päättynyt kesken kissan kivutessa rinnan päälle silittelyä hakemaan – mikä on vain hyvä asia. Tottahan sitä mieluummin silittelee kehräävää kissaa kuin skrollaa somessa ilman mitään päämäärää. Sitä paitsi, kissa kehrää taajuudella, joka on tutkitusti ihmistä parantava.

    Siinä. Kuvailin juuri yhden asian, joka on johdattanut minut tähän rauhan ja tyyneyden olotilaan. Yksinkertainen, arkinen asia. Lemmikki. Ja näinhän se menee, loppujen lopuksi oman hyvinvointinsa eteen tehtävät asiat ei tarvitse olla mitään massiivisia, vaan pieniä muutoksia arkeen. Kerron sinulle nyt mitä asioita omassa arjessani on muuttunut, jotka ovat osaltaan johdattaneet mut tähän rauhaisaan hyvinvoinnin tilaan.

    Muutosten ei tarvitse olla suuria, mutta niihin pitää sitoutua jos haluaa elämäänsä jotain muuta kuin mitä siinä nyt on. Kaiken perustana on tieto siitä, että minä luon elämääni ihan koko ajan ajatuksillani, sanoillani, teoillani. Se, millaisessa arjessa elän nyt, on luotu jo aikoja sitten. Se mitä luon nyt, konkretisoituu vasta tulevaisuudessa. Eli katsotaan menneisyyteen, mitä aloin tehdä toisin.

    • PÄIVÄN ALOITUS

    Lyhyt aamun meditaatio, päiväkirjan kirjoittaminen, tietoinen pysähtyminen ennen päivään lähtöä – mikä ikinä onkaan itselle sopiva pieni lähtölaukaus aamulle, on mielestäni avainasemassa. Otan päivän haltuun, kiitän kaikesta mitä elämässäni on, ja pyydän elämääni asioita joita haluan lisää. Jos päivällä on tulossa tärkeää tapaaminen, pyydän siihen apua. Jos edessä on tiukka keskustelu jonkun läheisen kanssa, pyydän siihen apua. Tiedostan, että en ole yksin vaan voin aina pyytää apua, KAIKKEEN! Joskus kun tätä opettelin, mieli tuli aina väliin kommentoimaan ”ei tommoseen voi apua pyytää, toi on liian vähäpätöinen asia, älä nyt tuommoisilla muita vaivaa”. Mieli on tässä väärässä. Mä pyydän apua enkeleiltä ja oppailta, hehän auttavat ihan missä vaan asiassa kun joku pyytää!! Apua on tarjolla ihan mihin vaan, pyydä rohkeasti hiljaa mielessäsi tai ääneen puhuen, ja katso mitä tapahtuu. Kun saat apua, muista myös kiittää siitä. Eli ota aamulla jo tuleva päivä haltuun tietoisesti. Ilman somea, ilman tv-uutisia. Ja tee tämä joka ikinen päivä. Myös viikonloppuisin. Pysähdy itsesi äärelle. Jos kotona on hässäkkää aamulla, voi alkaa herätä aikaisemmin niin että muu perhe vielä nukkuu, tai ota tämä aika itsellesi vaikka autossa ennen kuin menet töihin. Sä keksit kyllä oikean tavan toteuttaa tätä juuri sun arjessa.

    • AUTOMAATTIKIRJOITTAMINEN

    Kävin syksyllä Sara Landonin ”you are a channel” -verkkokurssin automaattikirjoittamisesta. Se avasi silmiäni siihen, miten voimme kaikki saada rakkauden ja toivon viestejä mielemme ulkopuolelta, sielultamme. Jos niin vain haluamme. Ei tarvita erityislahjoja jotta voi vastaanottaa viestejä. Meillä kaikilla on se kyky. Olemme sen vaan unohtaneet. Jos haluat, säkin pystyt harjoittamaan tätä taitoa ja kirjoittamaan viestejä sielultasi, läheisten sieluilta, edesmenneiltä ja kaikilta valon auttajilta. Syvensin tätä oppia vielä suomalaisen asiantuntijan (Marjaana Kaakinen) oppilaana muutaman tunnin ajan oppiakseni lisää ja yhteys vahvistui. Edelleen otan tälle joka aamu tai ilta aikaa, vähän päivästä riippuen. Lyhyt meditaatio avaa kanavan, kysyn kysymykseni ja annan käteni kirjoittaa mitä on tullakseen. Tekstit ovat aina täynnä rakkautta, lempeyttä ja ohjausta. Aikaa tähän menee noin 15min.

    • ARJEN IHMEET

    Se mihin keskityt – lisääntyy. Tätä mantraa olen hokenut jo useamman vuoden ajan. Olen tässä blogissa kertonut lukuisia esimerkkejä siitä, miten ”tilaan” arjessa asioita, esim. parkkipaikkoja. Yksi asia joita arjessani näkyy paljon on arjen ihmeet. Vahvistukset siitä että valon auttajat ovat koko ajan rinnallani. Näitä ovat muun muassa höyhenet maassa tai leijumassa ilmassa, perhoset, tai joskus pyydän tiettyä biisiä radiosta. Kuten esimerkiksi kerran kun mieli oli maassa ja masensi, pyysin enkeiltä apua biisin kautta. Ja kuinka ollakaan kun menin autoon ja radio pärähti päälle, sieltä alkoi soimaan Red Hot Chili Peppersin biisi jossa laulettiin ”Sometimes I feel like I don’t have a partner, sometimes I feel like my only friend is the city I live in, the city of angels. Lonely as I am, together we cry.” Mikä on se todennäköisyys, että juuri tämä biisi tupsahtaa radiosta kun olen vain minuutti sitten pyytänyt vahvistusta että enkelit on matkassani mukana? Itse en usko sattumiin ollenkaan. Asiat menevät elämässä juuri niin kuin kuuluukiin. Myös kaikki ne kivut, tuskat, ahdistukset kuuluu tähän polkuun. On helpompi hyväksyä ne ja elää läpi kuin taistella vastaan. Mutta se on jo toisen blogin aihe se!

    • ASENNEMUUTOS TYÖHÖN

    Työ on ollut mulle aina elämän tärkein asia, ja myös rakas intohimotyö. Uupumusten jälkeen aloin työstää tätä addiktiota ajattelumalliani työtä kohtaan ja viime syksynä jokin napsahti. Kävin taas lähellä tuttua uupumusta, oireet olivat läsnä ja pelkäsin putoanko taas syvään päätyyn. Tällä kertaa pääsin kuitenkin nopeasti avun piiriin, ja selvisin lyhyellä sairaslomalla. Sen sijaan että olisin entisen kaavan mukaan syyllistänyt itseäni kun taas päästin itseni näin huonoon kuntoon, päätin että nyt riittää. Tästä lähtien työ on mulle työ, ei muuta. Elämässä on niiiiiiiiiiin paljon tärkeämpiäkin asioita! Tuon päätöksen jälkeen olen pyrkinyt pitämään ylityötunnit nollissa, ja sanonut useaan projektiin ei kiitos, jotta työmäärä pysyy balanssissa käytettäviin resursseihin. Tärkeintä tässä ehkä on se syvä muutos, että todella ajattelen tämän olevan täysin ok, ilman mitään syyllistymistä tai häpeää. Tämä asennemuutos on ollut varmasti yksi avaintekijä hyvinvointini paranemiseen.

    • IRTIPÄÄSTÄMINEN JA LUOTTAMUS

    Tämä on ainakin itselleni ollut se vaikein rasti. Luottaminen siihen, että kaikki järjestyy ja kaikki menee juuri niin kuin kuuluukin. Kontrollista luopuminen. Tässä mennään niin suureen kokonaisuuteen että en lähde sitä tässä avaamaan sen enempää. Jos olet lukenut tätä blogia enemmänkin, olet varmasti huomannut miten paljon tätä asiaa olen pohtinut ja sen eteen töitä tehnyt. Ja ne työt jatkuu!

    Tässä hetkessä elämä on rauhallista, rakkaudellista, valoisaa ja läsnäolevaa. Tähän on päästy tekemällä toistoja toistojen päälle ajattelussa, sekä myös arjen konkreettisissa asioissa. Muutos voi tapahtua vain jos jotain muutetaan! Jos toimit samalla tavalla muutosta odottaen tuhlaat aikaasi. Tästä hyvänä esimerkkinä toimikoon keskustelu, jonka kuulin tällä viikolla avantouintipaikan pukuhuoneessa. Olkoon keskustelijat vaikka Sanna ja Terttu.

    Terttu: ”Mulla on siis taas ihan märät nämä tossut, kun nää ei vaan kuivu mun kylppärissä! Siä on niin kylmä!

    Sanna: ”Aijaa, onpa kurjaa, miten se sillai?”

    Terttu: ”No niin on! Kohta 20 vuotta oon oottanut että sille tehtäs jotain! Oon kyllä taloyhtiön hallitukseen laittanut viestin.”

    Sanna: ”Ootko huoltomiestä tilannu kattomaan sitä?”

    Terttu: ” No en oo viälä, tarttis nyt varmaan kun loma alkaa. Eihän sinne ketään voi päästää kun oon töissä, Rekku syä ne.”

    Sanna: ”No joo, ehkä nyt 20 vuoden jälkeen ois aika tehdä asialle jotain.”

    Toivon syvästi, että maailman jokainen Terttu tekisi muutoksia elämäänsä ennen kuin 20 vuotta ehtii valua sormien läpi. Sillä Terttu ansaitsee muutoksen parempaan.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai Instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään yhdessä miten voisin juuri sinun tilanteessasi olla avuksi.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Äitienpäivän kolkko kolina

    Tänään on jälleen se kevään perinteikäs päivä, jolloin juhlistetaan kaikkia äitejä, isoäitejä, ja muita äidiksi itsensä kokevia hahmoja. Itselleni äitienpäivä on muuttunut vuosien varrella surun päiväksi. Tai ei ehkä surun, mutta haikeuden päiväksi. Itselläni ei ole lapsia, joka on oma valintani. Biologinen kello ei vaan koskaan alkanut kilahdella, eikä ympäristökään painostanut perheen perustamiseen (kiitos heille siitä!), joten lapset jäi tulematta. Sen sijaan olen ollut ”äiti” usealle koiralle ja nyt kissalle. Totta kai ymmärrän, ettei se ole sama asia, mutta kun rakastaa jotakin ihan vauvasta saakka ja huolehtii sen hyvinvoinnista ja kasvatuksesta, niin koen silloin olevani tälle olennolle lähinnä äitihahmoa.

    Ehkä yksi syy siihen, miksen koskaan perustanut perhettä oli pelko. Ajatus siitä että tuo pieni ihmisen taimi olisi täysin minusta riippuvainen ja minä olisin vastuussa hänen kasvattamisestaan – puhumattakaan siitä valtavasta menettämisen pelosta, vaaran  paikkojen näkemisestä ja huolehtimisesta… Mulle oli ihan tarpeeksi tekemistä siinä, että yritin pitää itsestäni huolta! Tästä syystä mä olen aina sanonut, että äidit on superihmisiä! Jotenkin he huolehtivat sekä muusta perheestä, että itsestään ilman jatkuvaa pelonsekaista tunnetta toisten hyvinvoinnista. Eli hattu pois – äidit on superihmisiä! Itsestäni ei siihen hommaan olisi, vaikka uskallan väittää, että melko isoja vastuita olen elämäni aikana harteillani kannellut.

    Nyt kun 50 vuotta alkaa lähestyä ja oma äitini on siinä kunnossa että hän ei tunnista mua enää, äitienpäivästä on tullut raskas. Tunnen valtavaa epäonnistumista ja häpeää siitä etten saa mentyä äitiäni katsomaan edes äitienpäivänä. Olen varmasti huono tytär, kun haluan suojella itseäni jättämällä vierailun väliin. Viimeksi kun vierailin äidin luona perhekodissa, olin näkemästäni shokissa useamman päivän. Itse hoitopaikka oli siis ihana, siitä ei ollut kyse, vaan äidin tilanteesta, miten huonoon kuntoon hän oli mennyt.

    Herkkyys ei ole aina voimavara, joskus se on myös raskas taakka, joka tuo tullessaan myös häpeää kun ei pysty olemaan kova, olla aistimatta ilmapiiriä tai toisen energiaa. Tällä hetkellä koen häpeää siitä, etten ole äitini tukena hänen viimeisinä vuosinaan. Monta kertaa olen ottanut hoitajien puhelinnumeron jo eteeni puhelimeen, mutta en vaan kerta kaikkiaan saa soitettua ja sovittua tapaamisaikaa. ”Huono tytär. Häpeäisit.” –  soi päässäni, se sattuu. Haluaisin olla parempi ihminen, mutta en ole. Hävettää sekin.

    Tuntuu, että äitienpäivä on yksi iso punainen vilkkuva huutomerkki joka muistuttaa lapsettomuudesta, ja äidin lähestyvästä poismenosta. Voin vain kuvitella millainen tämä päivä on heille, jotka toivoisivat enemmän kuin mitään muuta, että saisivat olla äitejä, mutta luonto on päättänyt toisin. Itse päätin noin 16 vuotta sitten luovuttaa munasolujani, jotta voisin omalta osaltani auttaa näitä ihmisiä jotka niin kovasti kaipaavat äidiksi tai isäksi tulemista. Harras toiveeni on, että lahjani meni perille ja jossain tuolla kasvaa paljon toivottu ja rukoiltu nuorukainen.

    Vaikka tämä päivä on ollut raskas, ja päivän puuhastelujen taustalla on kumissut äitienpäivän tyhjyys – olen kuitenkin kiitollinen. Olen kiitollinen sinusta. Että saan kirjoittaa sinulle, sillä kirjoittaminen helpottaa omaakin oloa. Asioiden purkaminen ja selkeyttäminen on mulle terapiaa. Kiitos keholleni että mahdollistaa kirjoittamisen, ja kiitos ajatuksilleni jotka järjestytte päässäni samalla kun sormista valuu sanoja näppäimistölle. On niin paljon asioita joista voi olla kiitollinen, joka päivä. Tänäänkin.

    Toivon sulle lempeyttä äitienpäivän iltaan ja iloa alkavaan viikkoon!

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään yhdessä miten voisin juuri sinun tilanteessasi olla avuksi.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Mistä puhun, kun puhun energiasta?

    Kevyt otsikko tähän sunnuntai-iltapäivään. Halusin tähän haasteeseen kuitenkin tarttua eilisen online-koulutuksen innoittamana. Vietin eilisen illan ja yön Zoomissa yhdessä satojen ihmisten kanssa yli sadasta maasta. Zoomin veti @ spiritualactivator, eli Oliver Nino jolla on Instagramissa yli 915 000 seuraajaa. Sanomattakin on selvää, että odotukseni olivat korkealla ja ilokseni koin, että niihin vastattiin. Itse opetuksen lisäksi ilta sisälsi tunnin mittaisen energiahoidon, joka tuntui eilen ja tuntuu myös tänään. Energiablokkeja on poistunut chakroistani, huomaan sen jo tämän päivän ajatuksissa ja tavoissani reagoida asioihin. Muutoksia tulee seuraavat kaksi viikkoa kun keho ja mieli ”kalibroituvat” uuteen energianvirtaukseen – jännä nähä mitä tästä seuraa!

    Energia on jotain, joka on meissä jo kohdussa. Synnymme tähän maailmaan ilman yhteiskunnan ohjelmointia – jumalallisena valon olentona. Jo silloin energia on meihin sisäänrakennettuna solutasolla. Äitimme ja isämme sukujen DNAssa kulkeneet traumat siirtyvät jälleen yhden sukupolven eteenpäin, elleivät vanhempamme ole oman elämänsä aikana, ennen lapsen alulle saattamista käsitelleet sukupolvien ylittäviä traumojaan. Tässä tapauksessa DNAssa ei tietenkään näitä enää uudessa elämässä näy. Suomessa on puhuttu paljon sodan jättämistä traumoista ja niiden siirtymisestä sukupolvelta toiselle. Oma sukupolveni on pikku hiljaa alkanut purkaa näitä traumoja, seuraava sukupolvi on tehnyt sitä jo enemmän, ja tämän päivän nuoret ovat tässä suhteessa jo huomattavasti paremmassa tilanteessa – kiitos kaikkien, jotka ovat omalla kohdallaan päättäneet ”tämä loppuu minuun”.

    Syntymän jälkeen alkaa ihmisen ohjelmointi yhteiskuntaan. Tuona aikana myös energia vaikuttaa yksilöön synnyttäen energiablokkeja, jolloin energia ei pääse enää virtaamaan vapaasti energiakehossamme. Ympäristön vaikutus on tässä suuri. Miten koet päiväkodin, kodin, koulun ilmapiirin? Millaisia kokemuksia siellä koet? Entä opiskeluaikana, koetko turvan tunnetta vai eristäytyneisyyttä ympäristösi kanssa? Millaiset välit sinulla on ystäviisi, perheenjäseniisi, kollegoihin työpaikalla? Tämän lisäksi energiablokkeja saattaa luoda talosi alla kulkevat Lei-linjat, tai yksinkertaisesti liian sähköinen ilmapiiri (wi-fi, suuret sähköverkot jne.) Tämän sain kokea itsekin ihan käytännössä. Nimittäin kun asuin kerrostalon 8.kerroksessa, nukuin todella huonosti vaikka talo oli hyvin rauhallinen ja naapurit mukavia. Väsymyksen myötä vireystilani laski ja se vaikutti luonnollisesti energian värähtelytasooni.

    Väsyneenä energiat laskee, kuten tiedät. Tähän tuli muutos kuin salama kirkkaalta taivaalta kun muutin omakotitaloon. Ihmettelin itsekin ensimmäisten öiden jälkeen, miten ihmeessä nukuin niin hyvin uudessa kodissa. Ihmetellessäni tätä energiahoitajalleni, hän kysyi voisiko kyse olla useista wi-fi verkoista kerrostalossa? Parempaakaan selitystä en ole yhtäkkiselle muutokselle keksinyt, joten tuo ihan validi ajatus jäi mieleeni. Luettuani asiasta lisää mielipiteeni vahvistui. Herkkänä ihmisenä reagoin useisiin wi-fi verkkoihin ympärilläni.

    Energia sinällään on helpoin ymmärtää sanalla fiilis. Olet varmasti huomannut miten kaikki asiat vaan lutviutuu kun olet hyvällä fiiliksellä? Ihmisiä ja asioita tippuu elämääsi juuri oikeaan aikaan ja naurahdat näitä sattumia miettimättä niitä sen enempää. Manifestoit asioita elämääsi helposti ja nopeasti, asiat vaan rullaa iisisti eteenpäin. Kunnes fiilis muuttuu (ja sehän muuttuu sillä elämme elämäämme sykleissä). Syystä tai toisesta fiilis laskee, asiat alkaa tökkiä, saatat satuttaa itseäsi fyysisesti, ja vedät puoleesi negatiivisia ihmisiä ja tapahtumia. Elämä synkkenee monella rintamalla samaan aikaan. Näissä kohdissa on hyvä pysähtyä ja miettiä, mitä juuri tapahtui. Usein tämä on seuraus siitä että olet luonut intention tai tehnyt päätöksen jostain, jolla on negatiivinen seuraus. Esimerkkinä, olet päättänyt salata puolisoltasi asian, joka ei häntä välttämättä satuttaisi, mutta jätät silti kertomatta vaikka tiedät että se ei ole luottamuksenne arvon mukaista. Tämä potentiaalisesti negatiivinen teko laskee värähtelyäsi ja kohta huomaat, miten saat yllättäviä laskuja, auto hajoaa, töissä tulee selkkausta, tai mitä ikinä muuta ikävää. Toimimalla kyseenalaisesti parisuhteessasi, vaikutat omaan energiasi värähtelytasoon.

    Ja mikä mielenkiintoisinta, sillä sekunnilla kun korjaat tuon virheesi olemalla puolisollesi rehellinen – energiatasosi ja värähtelysi nousee ja vedät puoleesi positiivisia asioita! Saat jostain yllättäen juuri sen verran rahaa, että saat juuri tulleet yllätyslaskut maksettua, autosi remppa onkin odotettua pienempi ja töidenkin selkkaus saadaan selvitettyä yllättävän helpolla tavalla ja ilmapiiri on jälleen rento ja luottamusta täynnä.

    Tämä saattaa kuulostaa höpöhöpö hommilta, mutta seuraa huviksesi, miten elämäsi syklit toimivat, mikä johtaa mihinkin. Saatat huomata yllättäviä yhtäläisyyksiä yllä kerrottuun tarinaan omasta elämästäsi.

    Miten voit sitten vaikuttaa omaan energiatasoosi ja värähtelyysi? Päätöksillä ja intentioilla. Kuten Tony Robbins on todennut, ”decisions shape destiny”. Sinä päätät millaisen elämän luot. Kun päätät toimia jollain tietyllä tavalla – luot siihen linjautuvaa energiaa – värähtelysi muuttuu energian mukaiseksi. Esimerkiksi kun päätät auttaa ystävääsi – energiasi on positiivista, rakkaudellista, iloista ja se värähtelee korkealla – vedät puoleesi samalla tasolla oleva energiaa, sekä ihmisissä että asioissa.

    Kun sitten taas päätät vaikka tehdä jälleen kerran ylitöitä (vaikka kehosi pyytää lepoa) – energiasi on täynnä ärtymystä, turhautuneisuutta ja itsesyyttelyä – energiatasosi laskee, värähtelysi laskee – ja vedät puoleesi jälleen samalla tasolla olevaa energiaa, ärtyneitä ihmisiä, rikki meneviä laitteita, väärin tehtyjä asiakirjoja.

    Eli. Mitä sinä päätät? Millaisia tunteita ja fiiliksiä (energiaa) luot? Tämän ääreen kannattaa arjessa pysähtyä. Tulet varmasti huomaamaan, että tämä teoria toimii arjessa yllättävänkin hyvin. Itsekin olen joskus saanut itseni kiinni huonoista päätöksistä – elänyt seurausten kanssa, ja todennut tämän oivalluksen jälkeen, että sitä sain mitä tilasin.

    Ajatukset ja tunteet luovat energiaasi, todellisuuttasi. Kannattaa siis olla tarkkana! Be careful what you wish for, vai mitä?

    Energiasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka, mutta jätän tämän nyt tähän. Jos tämä aihe kiinnostaa niin lämmin suositus: eilinen Zoomin vetäjä Oliver Nino, sekä suomeksi Kaisa W. Koskinen. Kaisan tyyli on räväkkä, mutta omasta mielestäni hän on yksi Suomen parhaita tietoisuusvalmentajia joka todella ymmärtää miten energia toimii. Kaisakin löytyy Instagramista ihan omalla nimellään.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään  yhdessä miten voisin juuri sinun tilanteessasi olla avuksi.

  • Itsensä kehittäminen ei ole pikamatka

    Itsen kehittäminen kuulostaa suomeksi jotenkin tönköltä. Pidän enemmän englannin kielisestä termistä ‘self development’. Jotenkin development on mun ajatuksissa jotakin suurempaa, vähän kuin ‘construction development’ – rakennetaan jotain uutta ja hienoa! Kehittäminen on enemmänkin semmosta pikku hiljaa, vähän kerrallaan eteenpäin. Eli hidasta! Valitettavasti juuri sitä itsensä kehittäminen on. Olisin halunnut, että se on pikamatka, mutta totuus on toinen. Kerron sulle miksi.

    Mulla itseni kehittäminen alkoi 2018. Takana oli kaksi uupumusta (toinen akuuttina päällä 2018, johtaen keskivaikeaan masennukseen potkujen myötä jotka olivat vasta tulossa 2019). Minut oli onneksi jo ohjattu psykologin puheille, joten tiesin, että jotain on muututtava. Itse asiassa paljon oli muututtava jotta mun elämänlaatu kääntyisi nousuun.

    Paljon muuttuikin, mutta hitaaaaasti. Ensimmäinen vuosi meni pysähtymiseen. Olin pois työelämästä ja vietin päiväni keräten voimia, palautuen vuosikymmenten itseni laiminlyömisestä. Olin ollut täysin pelkojeni ohjaama, tehnyt koko ajan enemmän kuin olisin jaksanut, ohittanut kehoni varoitusmerkit, sanonut jokaisen työtehtävään ”mä hoidan” kun olisi pitänyt sanoa ”nyt ei pysty”. Kun kehoaan laiminlyö tarpeeksi kauan, myös palautuminen kestää kauan. Tätä en tiennyt ennen kuin oli liian myöhäistä.

    Mikä mua sitten ajoi itseni ohittamiseen? Pelot. Ajatuksissani piti olla parempi, tehdä enemmän jotta kelpaa, jotta mua ei jätetä yksin, jotta ansaitsen paikkani. Häpeä, suremattomat surut ja syyllisyyden tunteet olivat asioita joita oli helppo paeta töihin. Kun oli kiire, ei tarvinnut kohdata noita varjoja itsessään. Ja kun ei ollut töitä, motto ”raskas työ vaatii raskaat huvit” piti paikkansa kohdallani. Niinä päivinä kun työ ei turruttanut tunteita, alkoholi oli ystävä ja hoiti homman.

    Prosessi lähti liikkeelle siis hyväksymisestä ja anteeksiantamisesta. Ekan vuoden aikana itkin paljon. Itkin sen pikku Ingan puolesta jonka lapsuus ja nuoruus piti sisällään ilon lisäksi paljon purkamattomia tunnekuormia. Itkin isäni kuolemaa josta oli kulunut jo vuosikymmeniä mutta jota en ollut vielä käsitellyt. Itkin menetettyjä muistoja, kun valokuvat tärkeistä tilanteista vuosien varrelta näyttävät iloisen Ingan, mutta josta mulla ei ole mitään muistikuvia aivosumun takaa. Itkin myös ilosta, helpotuksesta, siitä että näen jälleen värejä maailmassa, että muistan mitä olen tekemässä, ja ihmisten nimet palautui mieleeni ihan uudella nopeudella. Paljon sitä oli ehtinyt vuosikymmenten aikana kerätä asioita sisäänsä, niiden purkamisella alkoi itseni kehittämisen prosessi.

    Kun vuosi vaihtui ja masennuslääkitys saatiin purettua, oli aika palata työelämään. Vaihdoin alaa ja aloitin osa-aikaisena. Pelotti, putoanko taas samaan kuoppaan. Tällä kertaa mulla oli kuitenkin työkaluja väsymyksen tunnistamiseen ja vauhdin hidastamiseen. Ja työ jota tein, oli puhtaasti työ josta maksettiin palkkaa, ei muuta. Samaan aikaan kun palasin töihin, jatkoin itseni kehittämisen opiskelua NLPn ja LCF (life coach) opintojen avulla. Näissä pienissä tiiviissä opiskeluryhmissä oli turvallista sukeltaa lisää itseeni ja siihen mikä mua ohjaa. Sain koulutuksista ihania ystäviä, sekä valtavan työkalupakin sekä oman hyvinvointini, että toisten auttamiseen. Valtava tiedonhalu ihmismieleen, ajatteluun, tunteisiin sekä universumin haluun ja tapaan auttaa meitä ohjasi polkuani eteenpäin. Vasta jälkeenpäin olen tajunnut miten tosiaan melkein kädestä pitäen mua vietiin näiden opiskeluiden pariin, ja vasta vuosia myöhemmin olen nähnyt miten todellakin kaikki on tullut kohdalleni juuri oikeaan aikaan.

    Kolmantena vuonna aloin tehdä jälleen kokopäiväistä työtä, joka luonnollisesti vei aikaa ja jaksamista opiskeluilta. Halusin kuitenkin testata pystynkö siihen tämän kaiken itseni työstämisen jälkeen ilman että uupuminen on taas läsnä. Samalla otin vastaan asiakkaita valmennukseen ja Reiki-hoitoihin, vaikka tiesin että nekin vievät resursseja liian työnteon tapaan. Nopeasti huomasinkin että väsyin, ja sen sijaan että olisin puskenut – painoin jarrua! Jotain oli opittu! Ajoin pikku hiljaa alas valmennus- ja Reiki hoidot ja päätin palata niihin kun on taas resurssia jolla toimia ilman uupumisen riskiä.

    Nyt kun päätöksestäni muuttaa suuntaa alkaa olla 8 vuotta aikaa, tuntuu siltä että olen löytänyt tasapainon. Ymmärrän, että työt on töitä, ei elämäni. Ja jos jotain jää tekemättä niin sitten jää. Minun vastuullani on kertoa pomolle jos töitä on liikaa ja hänen vastuulleen jää mulle sopivan työmäärän organisointi. Samoin kuin minä itse päätän kuinka paljon otan valmennus- ja Reiki asiakkaita. Haluan auttaa, mutta en oman hyvinvointini kustannuksella.

    Tiedän, että kaikilla ei ole näin hyvin asiat töissä. On paljon työpaikkoja joihin ei palkata uusia lähteneiden tai eläköityvien tilalle, vaan työt jaetaan ja jäljelle jäävien selkänahasta revitään irti kaikki mitä lähtee. Tältä minustakin TUNTUI kun tein aivan liikaa töitä. Koskaan en selvittänyt mitä olisi tapahtunut jos olisin ollut sen aikaiselle pomolle rehellinen ja sanonut että työkuormaa on liikaa. En uskaltanut. Pelkäsin että saan potkut tai mut hylätään porukasta. Että on heikkoutta kun ei jaksa kaikkea. Pelkäsin niin paljon että hylkäsin itseni. Jos nyt olet tuossa samassa tilanteessa, rukoilen sinua, laita oma hyvinvointisi etusijalle. Ole pomollesi rehellinen. Terveytesi on arvokkaampaa kuin mikään työ!

    Itsensä kehittäminen on siis todellakin ollut pikku hiljaa edennyt prosessi, jonka aikana olen oppinut paljon, ja voin kertoa että opin edelleen. Joka päivä. Joten jos olet päättänyt muuttaa elämäsi suunnan ja aloittaa itsesi kehittämisen prosessin, varaudu vuosien työhön. Matka on pitkä mutta antoisa, suosittelen ehdottomasti. Ja jos kaipaat matkallesi rinnalla kulkijaa, laita viestiä. Autan mieluusti, sillä olen jo kulkenut tuota polkua ja tiedän millaisia kapuloita rattaisiin mielesi heittää, jotta pysyisit kiltisti tutusssa ja turvallisessa (johon mieli aina hakeutuu vaikka tuttu olisi sinulle vahingollista).

    Toivon sulle ihania auringon täyteisiä päiviä. Ja terveisiä metsästä! Pakkasin läppärin reppuun ja tulin tänne linnunlauluun kirjoittamaan. Koska mä voin, ja koska metsä tekee hyvää.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään  yhdessä miten voisin juuri sinun tilanteessasi olla avuksi.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Pieni ele sinulta voi pelastaa toisen ihmisen elämän – oma tarinani

    Meillä ihmisillä on jotenkin tapana väheksyä omaa voimaamme. Tiedämme osaavamme asioita, mutta ”ei tehrä tästä ny numeroo” on se mentaliteetti jolla varsinkin me suomalaiset tunnumme elävän arkeamme.

    Haluan sinun nyt tietävän, että sinä todellakin merkitset ja olet tärkeä. Ja vaikka saatat ajatella, että vain lähipiirisi kokee kanssasi asioita, totuus on toinen. Joka kerta kun astut ulos ovesta ja kohtaa muita ihmisiä – vaikutat omalla olemisellasi myös vieraiden ihmisten elämään. Et varmasti kaikkien, mutta väitän, että kohtaat joka päivä vieraita ihmisiä joita kosketat – sinä päätät miten.

    Itse olen ollut tämä vieras ihminen. Olen päältäpäin näyttänyt ihan normaalilta ihmiseltä kulkiessani muiden joukossa, ja samaan aikaan päässäni on pyörinyt kamalia ajatuksia. Itsesyytöksiä, oman arvon tuntoa runnovia, ilkeitä ajatuksia itseäni kohtaan. Koin, että en ole minkään arvoinen, ja että maailma olisi parempi paikka ilman minua. Kun sitten jostain keräsin voimani ja lähdin ulos pienestä yksiöstäni muiden pariin – etsin vahvistusta näille omille ajatuksilleni. Odotin, että ihmiset heijastavat minulle takaisin katalia ajatuksia itsestäni. En halua ajatella mitä olisi tapahtunut jos joku olisi validoinut ajatukseni, vahvistanut etten ole minkään arvoinen, ja että parempi olisi, jos mua ei olisi.

    Näin ei kuitenkaan käynyt. Joka ikinen kerta kun lähdin ulos ihmisten ilmoille, kohtasin ihmisiä jotka hymyilivät, katsoivat silmiin, nyökkäsivät kadulla vastaan tullessaan (varsinkin naapuruston vanhuksilla on tämä tapa, musta se on hieno tapa!). Minut nähtiin, minulle hymyiltiin, saatettiin jopa sanoa jokin kaunis sananen.

    Veikkaan, että nämä ihmiset jotka minut kohtasivat – katsoivat silmiin ja kohtasivat aidosti, eivät todellakaan tienneet mitä päässäni liikkui. Heille olin vain vieras ihminen johon he törmäsivät kadulla, kaupassa tai vaikka puistossa. Yksi monen joukossa. He eivät varmasti tienneet myöskään sitä, että heidän inhimillisyytensä, lempeytensä vierasta kohtaan on osasyynä sille että ylipäätään istun tässä kirjoittamassa tätä tekstiä.

    Uskon enkeleihin, ja myös siihen, että kun mielemme on mustimmillaan, meille lähetetään enkeleitä ihmisten muodossa auttamaan, tukemaan ja rohkaisemaan. Universumi haluaa että voimme hyvin, että nautimme täällä maapallolla elämästämme. Siksi he myös auttavat meitä aina kun pyydämme. Ja myös silloin kun itsellä ei ole voimia pyytää apua. Rajaton rakkaus on aina ympärillämme – se pitää vain huomata. En tietoisesti huomannut tuona aikana saamaani apua. Olen vasta jälkikäteen pohtinut, miten pääsin ylös kuopastani, ja nämä tuntemattomat ihmiset olivat yksi iso syy pelastukseeni. Totta kai ystävät, perhe, psykologi ja masennuslääkkeet auttoivat myös, mutta uskon myös tähän universumin hiljaiseen apuun.

    SINÄ merkitset, sinun eleesi ja sanasi vieraalle ihmiselle merkitsevät. Meidän kaikista tärkein tarpeemme selviytyäksemme on kuulua johonkin, olla osa jotakin ihmisryhmää. Kun meidät nähdään ja olemassa olomme tunnustetaan – pohja kaikelle muulle on luotu.

    Tämä blogipostaus on ylistys inhimillisyydelle ja hyvyydelle. Ylistys sinulle, joka huomioit ihmiset ympärilläsi. Et koskaan tiedä kenet päiväsi aikana pelastat yhdellä kauniilla eleellä. Kiitos kun olet. Jos muuten olet lukenut näitä postauksiani enemmänkin, olet varmasti huomannut miten muistutan aina ”olet rakas ja tärkeä – tänäänkin”. Tällä tarkoitan juuri tämän postauksen pointtia. Olet rakas ja tärkeä koska pelastit minut – ja samalla pelastit itsesi (koska karman laki).

    Toivon sulle lempeyttä alkavaan viikkoon, ollaan ihmisiä toisillemme.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään  yhdessä miten voisin juuri sinun tilanteessasi olla avuksi.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Mikä on hyvä ikä?

    Muistan, miten 20-vuotiaana ajattelin neljäkymppisiä vanhoina, ja viisikymppisiä ihan ikäloppuina. Puhumattakaan eläkeikäisistä – elämä ohi. Nyt kun itsellä alkaa 50 lähestyä, olen useaan otteeseen herännyt siihen todellisuuteen, että tässä sitä ollaan, ”vanhana”.

    Huomaan nykyään oman ikäni varsinkin kun menen tilanteisiin joissa nuorempana olin kuin kala vedessä, mutta jotka nyt tuntuvat kovin kaukaisilta. Itse asiassa sain idean tämän blogin aiheeseen eräästä tällaisesta hetkestä aikaisemmin tällä viikolla. Olimme menossa puolison kanssa ulos syömään, ja aikaa oli sen verran pöytävaraukseen, että päätimme poiketa matkalla tutussa pubissa. Samana iltana oli läheisessä jäähallissa SM-liigan peli, joten se osa kaupungin ravintoloista alkoi olla jo täynnä sinikeltaisia faneja syömässä ja juomassa ennen hallille menoa.

    Nuorempana kävin paljon eri lajien pelejä katsomassa, ja usein kaveriporukalla kokoonnuttiin johonkin pubiin kuulumisia vaihtamaan ennen peliin siirtymistä. Nytkin useissa pöydissä oli iloisia kaveriporukoita jutustelemassa. Siinä istuskellessa, katselin ja aistin ympäristöäni, kuuntelin sivukorvalla juttuja läheisistä pöydistä. Yhdessä pöydässä oli parikymppisiä nuoria miehiä, keskustelu pyöri opiskeluissa, viikonlopun riennoissa ja tulevassa pelissä – energia oli kevyttä, innostunutta, odottavaa. Toisessa pöydässä oli jo selkeästi perheen perustaneita kolmekymppisiä miehiä. Keskustelu liikkui töissä, talon rakentamisen ja remppaamisen haasteissa ja osakkeissa. Energia oli selvästi raskaampaa, mutta jotenkin helpottunutta – ystävän kanssa jutustelulla oli selvästi vapauttava merkitys, vertaistuen tärkeys huokui näistä rauhallisista miehistä.

    Ja sitten oli se viisikymppinen pariskunta joka istui hiljaa, katseli ympärilleen hitaasti juomiaan siemaillen. Mies katseli välillä puhelintaan, nainen nojaili käteensä ja tuijotti ikkunasta ulos. Välillä he vaihtoivat muutaman sanan rikkoen hiljaisuuden. Hiljaisuuden, joka ei ollut painostava, vaan josta näkyi vuosikymmenten yhteinen elämä. Hiljaisuus, joka henki viestiä ”olen tässä vierelläsi”.

    Katselin tuota pariskuntaa kauan ja huokaisin. He ovat keski-ikäisiä, nuo kaikki aikaisemmat elämänvaiheet läpikäyneitä. Nuorena on kiire rakentaa elämä josta unelmoi, kun samalla ulkopuolelta asetetaan jos jonkin näköisiä paineita, pitäisi olla sitä, tätä ja tuota. Muistan omastakin nuoruudesta miten paljon piti saavuttaa ansaitakseen paikkansa, ollakseen tarpeeksi. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että suurin osa odotuksistani tuli omista uskomuksista, vanhempieni, opettajieni ja muun ympäristöni mulle opettamasta ”hyvästä elämästä”. Kun et tiedä muustakaan, suoritat sitä mihin muut sinua ohjaavat.

    Jossain kohtaa omat arvot kuitenkin puskevat esiin, pakottavat miettimään mitä MINÄ haluan MINUN elämältäni. Usein tämä tapahtuu jonkin suuren elämän kriisin yhteydessä kuten avioero, läheisen kuolema tai vaikka irtisanominen. Itselläni kuohahti sisällä potkujen jälkeen kun tuntui että elämäni tärkein asia vietiin minulta pois. Oli aika selvittää kuka olen ilman tuota työtä, ilman sitä minkä ympärille oli identiteettini rakentanut. Alkoi aikuistuminen – löytömatka itseen.

    Nyt kun 50 lähestyy, alkaa tuntua, että ihminen todellakin rauhoittuu vanhetessaan. Ei ainoastaan kehon liikkeiden hidastuessa, vaan myös mieli alkaa hyväksyä asioita helpommin. Itseltä vaatiminen ei ole enää niin kovaa, ja jos johonkin ei pysty, armollisuus itseä kohtaa on myös valtavan paljon suurempaa kuin kovimpina suorittamisen vuosina. Ymmärrys siitä, että minä riitän juuri tällaisena, alkaa olla läsnä jokapäiväisessä elämässä.

    Myönnän, että tunsin tiettyä haikeutta, kun pubissa katselin nuoria kaveriporukoita pitämässä hauskaa keskenään, mutta samalla myös nautin tämän keski-iän aikakauden rauhallisuudesta, aikaisin nukkumaan menosta ja syvään hengittelystä. Kun ikää tulee, maailman ja menneisyytensä näkee selvemmin, ymmärtää miksi päätyi mihinkin valintaan aikoinaan. Ja ymmärtää myös sen, että me kaikki toimimme joka hetki niillä resursseilla ja ymmärryksellä mitä meillä on juuri sillä hetkellä käytettävissämme. JOKAINEN hölmöilee nuoruudessaan, on tärkeää antaa nuorelle itselleen anteeksi tötöilyt, kun nyt näkee ne eri valossa.

    Elämä on nyt. Olet sitten minkä ikäinen tahansa, nauti joka hetkestä, elä rohkeasti ja aisti tämän maailman tarjoamat ihmeet ympärilläsi linnun laulusta läheisen lämpimään halaukseen. Ansaitset hyvää, ota se vastaan – kaiken ikäisenä.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään  yhdessä miten voisin juuri sinun tilanteessasi olla avuksi.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä – sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Hyvä, paha – mykkäkoulu

    Kiristys, lahjonta ja uhkailu. Tässä muutama melko yleisesti lasten kasvatuksessa käytetty metodi. Omassa lapsuudessani tuohon kolmikkoon lisättiin vielä mykkäkoulu. Muistan sen painostavan tunnelman kotona, kun asiat ei olleet menneet äidin toiveiden mukaan, ja käynnissä oli mykkäkoulu. Miten pahalta se tuntui, ja miten aikuisenakin mykkäkoulua kohdatessa samat tunteet on nousseet pintaan aina itkuun asti.

    Mykkäkoulua on sekä hyvää että pahaa. On tervettä aikuisten välisessä ristiriitatilanteessa ottaa aikalisä ja sanoittaa se tyyliin ”nyt en pysty puhumaan, palataan tähän kun saan ajatukset keräiltyä”. Toinen saa selkeän viestin, että tilanteen ratkominen jatkuu pienen hengähdystauon jälkeen. Yleensä kun ollaan hetki mietitty omissa oloissamme, asiaan löytyykin ratkaisu.

    Sitten on se paha mykkäkoulu. Henkinen väkivalta jossa toinen ignoorataan, jätetään ilman mitään huomiota jotta hän ”oppii” että huonosta käytöksestä seuraa poissulkeminen. Mikä hirveä tapa opettaa yhtään mitään!! Jo 1975-luvulla lasten psykologiassa toteutettiin ns. ”Still Face” – koe, jossa aikuinen kommunikoi lapsen kanssa normaalisti elein, äänin, kasvonliikkein, jonka jälkeen hän ”jäädyttää” kasvonsa eikä reagoi mitenkään lapsen yrityksiin kontaktoida vanhempaansa. Videopätkissä tästä tutkimuksesta näkee surullisen hyvin, miten lapsi tekee ensin kaikkensa saadakseen aikuisen huomion ja kommunikaation takaisin, jonka jälkeen hän hätääntyy, pelästyy ja haluaa pois tilanteesta. Tässä yksi monista videoista joita olen asiasta katsellut: https://www.instagram.com/reels/DHTTiKxoVHJ/  

    Tämä mykkäkoulua vastaava toimintatapa on jättänyt jälkensä useaan sukupolveen suomalaisia. Olisiko aika jättää tämä metodi pois käytöstä? Ihmisen yksi perustarpeista on yhteys toisiin, ja varsinkin yhteys siihen läheisimpään ihmiseen. On löydyttävä muitakin tapoja ratkaista tilanteita kuin poissulkeminen.

    Tämä, kuten moni muukin asia kasvatuksessa siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen huomannut itsekin tähän sortuvani. Vasta aikuisiällä olen alkanut pyytää puolisoani huomauttamaan itseäni, kun tähän älyttömyyteen sorrun. Hän tekee sen lempeäsi, ja saamme keskusteltua asiat halki.

    Tiesitkö, että myös puhelimen selaamisella lapsen läsnäollessa on samaa vaikutusta. Ilmiötä kutsutaan nimellä ”technoference”. Teknoferenssi (engl. technoference) tarkoittaa teknologian, kuten älypuhelinten ja muiden laitteiden, aiheuttamia keskeytyksiä ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa. Se ilmenee arjen tilanteiden, kuten keskustelujen, ruokailujen tai perheajan, häiriintymisenä, kun huomio siirtyy ruudulle. Ilmiö voi heikentää ihmissuhteiden laatua ja aiheuttaa lapsissa käytöshäiriöitä.

    Sukupolvien yli menevää käytöstä on monenlaista, hyvää ja ei niin hyvää. SINÄ pystyt tekemään päätöksen siitä mitä omille lapsillesi opetat, millaisia keinoja käytät konfliktien ratkaisuun puolisosi kanssa. Selitys ”näin mullekin opetettiin” ei oikeuta henkisen väkivallan jatkamiseen.

    Ei ole liian myöhäistä, voit aina tehdä muutoksen omaan käytökseesi. Ja muista, toimit aina niillä resursseilla ja voimavaroilla joita sinulla tällä hetkellä on käytettävissäsi. Jos mykkäkoulu on ollut osa toimintatapaasi – ole itsellesi armollinen. Et voi menneelle mitään, se meni jo. Mutta tulevan yhteyden voit rakentaa juuri sellaiseksi kuin haluat! Ole rohkea ja tee muutos josta hyötyy kaikki. You got this.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään  yhdessä miten voisin juuri sinun tilanteessasi olla avuksi.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Parempi elämänlaatu yhdellä päätöksellä?

    Onko mahdollista, että elämänlaatu paranee vain yhdellä päätöksellä? Kyllä on. Tämä on niin moneen kertaan todistettu, että tuntuu hassulta ettei useampi ihminen ole tehnyt tätä päätöstä omassa elämässään.

    Mistä siis on kyse? Kyse on kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, mitä sinä voit hallita – ja mitä et. Voit hallita omia ajatuksiasi, tekojasi, tunteitasi – itseäsi. Mitä et voi hallita on muut ihmiset. Et voi hallita toisen ajatuksia, tekoja tai edes tunteita. Toiset ihmiset saattavat satuttaa sinua, olla sinulle mukavia, puhua sinusta höpöhöpö juttuja tai käyttäytyä seurassasi kuin idiootit. Eikö olekin näin? Mieti hetki omaa elämääsi, ja varsinkin niitä ”vaikeita” ihmisiä siinä. Mieti hetkiä, jotka vietät heidän seurassaan tai asioita joita kuulet heidän sinusta sanoneen. Pulssi nousee, eikö? Ja totuus kuitenkin on, että sinä et voi heidän käytökselleen mitään. Miksi siis annat heidän vaikuttaa itseesi niin, että pulssisi nousee, että hermostut tai ärsyynnyt?

    Mitä jos tämän negatiivisen reaktion sijaan toteaisitkin – antaa olla. Toiset sanovat, tekevät, ovat mitä ovat ja sinä et voi siihen vaikuttaa. Miksi siis uhrata heille energiaasi? Helpotat omaa oloasi antamalla olla.

    Itse tein tämän päätöksen uupumuksen jälkimainingeissa, kun tutustuin itseeni, ja peilistä katsoi miellyttäjä. Eräänä päivänä kerta kaikkiaan vaan kyllästyin tuohon peilikuvaan, sillä olin löytänyt itseni pohjalta, vaikka olin koko elämäni pyrkinyt miellyttämään, olla enemmän, parempi kaikille muille. Vain löytääkseni  itseni yksin jääneenä. Miellyttämisen pohjalla oli vahva hylätyksi tulemisen pelko, ja yksinjäämisen pelko. Joten tein parhaani ”ansaitakseni” paikkani. Ja nyt, siitä huolimatta, nämä joiden eteen olin asioita tehnyt, joiden hyvinvoinnin olin laittanut omani eteen – loistivat poissaolollaan.

    Pelkoni toteutumisten myötä päätin, että en elä enää toisille, enkä varsinkaan toisten kautta. Päätin ANTAA OLLA. Päätin keskittyä asioihin joihin pystyn itse vaikuttamaan. Omaan hyvinvointiini, omaan uraani, omiin unelmiini, omaan elämääni! En jaksanut välittää enää toisten toiveista ja manipulointiyrityksistä tehdä jotain heidän hyväkseen (yleensä nämä olivat asioita, jotka nyt tunnistin asioiksi jotka eivät palvelleet omaa hyvinvointiani).

    Nyt tultiin siihen vaikeaan kohtaan tätä tarinaa. Kun olin päättänyt etten elä enää muiden ehdoilla, ne ihmiset jotka olivat tottuneet minusta hyötymään aloittivat oman itkupotkuraivarinsa. Kun en enää ollut käytettävissä heidän tavoitteisiinsa, sain kuulla olevani itsekäs, inhottava, kylmä ja vaikka mitä. Onneksi ymmärsin, että nämä reaktiot johtuivat siitä, että en enää ollutkaan se sama helppo joojoo-tyyppi kuin ennen, eikä suinkaan siitä, että olisin jollain tapaa huonompi tai vähemmän.

    Myönnän, että edelleen ikävät kommentit osuvat, mutta annan niiden olla, sillä tiedän ettei ne johdu minusta, vaan toisen pahasta olosta. Annan olla. En reagoi, en kosta, en ala väittelyyn, annan vain olla. Mitä tästä päätöksestä on sitten seurannut? Nämä känkkäränkät ovat hävinneet elämästäni – hurraa! Lisäksi, voin itse valtavan paljon paremmin kun elän itseni näköistä elämää enkä koe koko ajan tarvetta todistella olemassaoloni tarpeellisuutta. Olen edelleen avulias ja teen asioita muiden eteen, mutta en oman hyvinvointini kustannuksella.

    Miltä tämä ”anna olla” -ajatus kuulostaa sinun korviisi? Mikä sinusta olisi vaikeinta tämän päätöksen pitämisessä? Kysehän on vain uskomuksesta. Jos haluat tehdä tämän päätöksen itsesi vuoksi ja pitää siitä kiinni, se on sinulle mahdollista, todellakin on! Vaatii aikaa, että sinusta ennen hyötyneet tyypit pääsevät yli kiukkunsa. Osa heistä tulee ymmärtämään että ovat sinusta hyötyneet ja osa ajattelee sinun muuttuneen oudoksi. Hassu ajatus sinänsä, sillä sinähän alat vain elää todeksi TODELLISTA ITSEÄSI!

    Mulla on huomenna synttärit. Täytän 48 vuotta. Heräsin tähän ”anna olla” -ajatteluun noin viisi vuotta sitten, 43-vuotiaana. Nyt jos saisin pyytää jotain synttärilahjaksi vaikka 28 vuotta täyttävälle itselleni, pyytäisin tämän oivalluksen! Ja jos voisin, antaisin sen sulle synttärilahjaksi jo tänä vuonna. Sillä olet rakas ja tärkeä, ja ansaitset elää täysin omannäköistä elämääsi mieluiten ennemmin kuin myöhemmin.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä voisinko auttaa sinua jotenkin.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Isä lähti, ikävä jäi

    Kun olin 17-vuotias, kohtasin siihen astisen elämäni synkimmän päivän. Isäni kuoli yllättäen onnettomuudessa. Olin tuolloin kotona leipomassa nimipäiväkakkua, sillä elettiin nimipäivääni ja illalla oli tarkoitus kahvitella kakun kanssa. Kun äiti tuli kertomaan uutisen, kakku jäi tekemättä – elämä pysähtyi.

    Tuon päivän jälkeen elin vielä kauan siinä tunteessa, että iskä on läsnä. Kun itkin syvää suruani sydämeni pirstaleista käsin, tuntui kuin joku olisi silittänyt päätäni, ollut siinä vieressä. Kun palasin takaisin pelikentille, tuntui kuin joku olisi tsempannut joka suorituksessa mukana, auttanut jaksamaan ja palaamaan pikku hiljaa arkeen. Aina iltaisin kun ovi kävi, ensimmäinen ajatus oli ”iskä tuli” – kunnes muistin tilanteen.

    Vuodet vieri ja elämä jatkui. Olen koko aikuiselämäni ajan suurten päätösten edessä miettinyt ”mitäköhän iskä ois ollut tästä mieltä?” Välillä tuntui aivan kuin hän olisi vastannut päässäni jollain hauskalla kommentilla ja nauranut päälle. Sillä omalla tavallaan. Nuo hetket sai mut aina hymyilemään. En kuitenkaan ajatellut niistä sen enempää, ne oli hetkiä muiden hetkien joukossa.

    Aloin ensimmäisen kerran miettiä meediolle menoa varmaan noin kymmenen vuotta sitten. Halusin kuulla iskästä, varmistaa, että kaikki on hyvin. Googlettelin silloin meedioita mutta ajatus kuivui kokoon. Noin kuukausi sitten asia tuotiin eteeni uudemman kerran – vähän yllättäen. Olen nimittäin harjoitellut kanavointia ja automaatiokirjoittamista jo pidemmän aikaa, ja netissä ”vahingossa” törmäsin Marjaana Kaakisen haastatteluun. Hän kertoi omia kokemuksiaan automaatiokirjottamisesta ja henkisestä polustaan, ja kertoi että myös kouluttaa automaattikirjoitusta. Niinpä otin yhteyttä ja sovimme koulutuksesta. Yllätyksekseni hän kertoi, että tähän pakettiin kuuluu myös meedioistunto. Tiesin tuossa hetkessä heti, että tämä on yläkerrassa järjestetty juttu, nyt on aika kypsä iskän kohtaamiseen.

    Kurssi oli oikein hyvä, sain kirjoittaa paljon ja hyviä vinkkejä jatkoon. Kurssi oli myös jo kerran hautautuneen kirjaprojektin herättelyä, mutta se on aivan toisen blogin tarina se.

    Lopulta koitti kurssin viimeinen kerta ja meedioistunto. Oli hämmentävää, miten hyvin iskän henki tuli läpi Marjaanan puheesta. Miten Marjaana kertoi iskällä olleen hyvä huumori, ja miten hän ei todellakaan uskonut mihinkään henkisiin asioihin. Hän uskoi aina, että elämä päättyy kuolemaan. Sen minäkin tiesin iskästä! Voi miten iloinen hän onkaan nyt, elämän jatkuessa valossa, kaikkien rakkaiden kanssa!

    Marjaana myös vahvisti sen, että iskä on ollut kanssani noina hetkinä, kun olen hänet tuntenut. Jälleen kerran sain vahvistusta sille, että emme ole ikinä yksin! Meillä on paljon valon auttajia ympärillämme koko ajan vaikka fyysiset aistimme eivät sitä pysty järjellemme todistamaankaan. Tärkeää on myös muistaa, että sinua halutaan auttaa, mutta koska ihmisen oma tahto on vahvempi kuin mikään muu, emme saa apua ellemme PYYDÄ sitä! Tämän olen itsekin vasta viime vuosina ymmärtänyt. Ja ilokseni huomannut sen olevan totta. Saan apua aina kun sitä muistan pyytää. Helpottaa kummasti elämää. Ja kun apua saa, on myös tärkeää muistaa kiittää. Kiitollisuuden taajuus tuo lisää hyviä asioita elämääni.

    Itku tuli meedioistunnossa viimeistään siinä kohtaa, kun Marjaana sanoi iskän todenneen että ”Inga on iskän tyttö. Ja tulee aina olemaan. Olen hänestä valtavan ylpeä ja rakastan paljon. Harmittaa etten sanonut sitä enemmän eläessä.” Niin, iskä oli perinteinen suomalainen mies. Rakkaudesta ei paljon puheltu, mutta kyllä mä tiesin. Tuntui valtavan hyvältä myös kuulla se.

    Meedioistunnoista on ihmisillä paljon mielipiteitä. Toiset on puolesta ja toiset vastaan. Itse en ole asian suhteen mitenkään intohimoinen, mutta itse koen saaneeni vahvistusta sille, että iskä elää edelleen valossa ja siellä on kaikki hyvin. Lisäksi omat intuitiiviset tuntemukset saivat vahvistuksen, sekin oli kiva. Ja parasta oli kuulla, että iskä rakastaa ja on musta ylpeä. Tuon lauseen olisi pikku-Inga halunnut kuulla niin monta kertaa elämänsä aikana. Koskaan ei ole liian myöhäistä, kiitos.

    Kaikkinensa, koen että ikävä muuttui kiitollisuudeksi, ja tieto siitä että iskä on apunani aina kun häntä tarvitsen, lämmittää sydäntä. Pitää vaan muistaa pyytää apua! Onko sulla kokemuksia meedioista, tai kokemuksia edesmenneen energian tuntemisesta arjessasi? Mieluusti kuulisin kaikista kokemuksista, kirjoita rohkeasti kommentteihin tai laita viestiä instagramiin!

    Toivon sulle aurinkoa, valoa ja iloa kevääseen!

    Love wins, always.

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä voisinko olla jotenkin avuksi.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.

  • Tällainen on täydellinen Palauttava Ilta

    Saavun tapahtumapaikalle, Kangasalan Tapahtumakartanolle hyvissä ajoin ennen Palauttavan Illan alkua. Valmistelemme salia rauhallisessa, kevyessä ilmapiirissä. Olemme molemmat Susannan kanssa innostuneita tulevasta tapahtumasta, sillä tiedämme, että meidät on tuotu yhteen tätä järjestämään syystä. Tälle on tilausta. Kun loimme tapahtuman sisällön ja avasimme ilmoittautumisen, meni vain muutama päivä ja se oli täynnä. Jonoakin ehti kertyä ennen tätä iltaa. Kaikki tämä vahvistaa luottamustamme siihen, että tämä tapahtuma on osa suurempaa suunnitelmaa. Me toimimme vain kanavana sen toteutumiseen.

    Himmeät valot, hiljainen rauhallinen musiikki, teetä ja suklaata sekä pari pakkaa nosteltavia kortteja. Tunnelma on luotu valmiiksi ihania osallistujiamme varten. Susanna lähtee alakertaan odottelemaan heitä saapuvaksi, itse hiljennyn hetkeksi aistimaan tilaa. Pyydän, että enkelit ovat läsnä tässä Palauttavassa Illassa tuomassa osallistujille juuri sitä lohtua, rakkautta ja valoa mitä kukakin kaipaa. Samalla valmistaudun Reiki-hoitojen antamiseen avaten kanavaani, pyytäen valon väen avukseni.

    Tilassa on harras ja rauhallinen tunnelma kun ensimmäiset osallistujat saapuvat paikalle. Tunnen arjen kiireen pölähtävän ovesta sisään, mutta hyvin nopeasti tilan tunnelma ottaa valtaansa ja matoilla pötköttää rauhallisia, suklaasta ja teestä nauttivia ihmisiä. Työviikko on takana, nyt saa laskeutua viikonloppuun.

    Jo ensi esittelyistä asti tunnen vahvasti, että läsnä on meidän lisäksemme valtavasti rakkautta ja lempeyttä valon väen muodossa. Kiitän heitä, että he ovat saapuneet, ja olen kiitollinen myös osallistujiemme puolesta, heillä on edessään ihana parituntinen.

    Palauttava Ilta koostuu kolmesta elementistä, äänimaljat, yin-jooga ja Reiki-hoito. Susannan ohjatessa joogaa ja soitellessa äänimaljoja, minä kierrän hoitamassa osallistujia. Hoito tuo mukanaan paljon erilaisia tuntemuksia. Kylmiä väreitä, kyyneleitä, painavuuden tunnetta joka helpottaa hoidon myötä, keveyttä kuin keijun valo….wau. Olen todella vaikuttunut tästä kolmen combosta!

    Aikamme yhdessä hurahtaa ohi nopeasti. Laskeuduimme matolle yksilöinä, heräilemme ryhmänä. Palauttava Ilta on selvästi tehnyt tehtävänsä, sillä osallistujilla kestää melko kauan heräillä horroksestaan. Tämän jälkeen, pikku hiljaa heräilee jälleen puheensorina, joka täyttää huoneen. Kenelläkään ei tunnu olevan kiire lähteä. Keskustelemme tuntemuksista, äänimaljoista, kyselemme miltä tämä combo osallistujistamme tuntui. Palaute on sydäntä lämmittävää. Kuten me arvelimme – tämä toimii, ja mikä tärkeintä, osallistujat kokevat saaneensa illasta palautumista ja lepoa.

    Kun viimeinenkin osallistuja on lähtenyt, juttelemme Susannan kanssa vielä hetken samalla kun siivoilemme paikkoja. Päällimmäinen tunne on kiitollisuus. Jotain on tehty oikein kun saamme tällä tavalla auttaa ihmisiä. Kotiin päästessäni olen aivan puhki. Väsymys ohjaa sänkyyn melko nopeasti ja nukun syvempään ja pidempään kuin pitkään, pitkään aikaan.

    Vielä herätessänikin mietin, miten erityinen ilta meillä eilen oli. Ja miten antamisen ja saamisen energia todellakin on sama! Annoin Reiki-hoitoja, ja samalla sain itse valoa, universumin rakkauden energiaa, ja ennen kaikkea – täyttymyksen tunnetta siitä, että sain kunnian olla avuksi toiselle ihmiselle. Se on edelleen parasta. Jälleen kerran lähetän toiveen universumille ”voi kun saisin tehdä tätä enemmän!”.

    Palauttava Ilta oli nimensä veroinen ja uskon, että niitä järjestetään jatkossakin. Tervetuloa mukaan jos äänimaljojen, yin-joogan ja Reiki-hoidon maaginen combo kiinnostelee.

    Love wins, always.

    Inga

    Jos kirjoitukseni resonoi, ole rohkeasti yhteydessä joko suoraan täällä tai instagramissa @rakkaudenaika

    Teen valmennuksia ja Reiki-hoitoja sekä kasvotusten Kangasalla, että etänä verkossa. Yhteydenottosi ei velvoita mihinkään, juttelen mieluusti tilanteestasi kanssasi, mietitään sitten yhdessä voisinko auttaa sinua jotenkin.

    Olet rakas ja tärkeä, olet täällä syystä sillä mikään ei ole sattumaa.